Arkisto | helmikuu, 2013

Raum o ain Raum. Terveisiä Talvipäiviltä (ei vaihtoehto-ohjelmasta). Ei herkkänahoille!

27 Hel

Erään tekstiviestichatin anti ja muuta mukavaa Talvipäiviltä. Huomas että kun opettajat pääsee kerran vuoteen irti, ei riemulla ollu rajoja. Seuraavat muistin pätkimät ajatukset tiiviinä pakettina. Jos olit talvipäivillä, varmaan tunnistat hommien nimet. Jos et, voit vaan harmitella mikset ollu mukana.

Hokkasen cv jäi kesken vuodelle 96, jatkuu ens talvipäivillä. Miettikää tarkkaan mihin bussiin istutte. Ite otan kyllä tän äijän töihin sitten kun oon rehtori, tuli sen verran vakuuttavat referenssit.

Tokoon liikenteen Tero halus nähä chatjuontajan tissit. Tästä meni hiljaseks. Koko matkalla ollu katse siis tisseissä, ei tiessä. Olipa turvallista. Näemmä kuitenkin viihtyi meidän seurassa.

Tokoon liikenteen Tero, puheenjohtaja ja sidosryhmävastaava.

Tokoon liikenteen Tero, puheenjohtaja ja sidosryhmävastaava.

– Itun lankakerä oli hukassa, löyty ennen Huittista – matka sujui sen jälkeen paremmin. Joku niistä luki tenttikirjaa bussissa???? Ruotsin kirjallinen ja suullinen matkan jälkeen maanantaina ei ainakaan Itun Uskalilta tainnu mennä putkeen: Pusan elämänviivaennustus osoitti maanantaille päivän kokonaista ylihyppäystä.

– Pönön kohalla Itun häiriköinti yltyi siihen pisteeseen, että ”Itu hiljaa”-sanonta kaikui kännisenä mikkiin säännöllisesti. Valvoja olis halunnu, mut ei siltikään sensuroinu yhtään tämän miehen puheita. Ekan kerran otti eteen vuonna -96 kaverin kanssa Kamasutraa selatessa????. Sen jälkeen on ollu vissiin vähän hiljasta… No, erkkarit lapaan nii alkaa toimia. Jos elämään haluaa viisautta, kysy Pönöltä. Tarina ei lopu sit ihan heti joten varaa aikaa.

– Tampereelta nääs-biisi, millä järjellä?

– Cafe Castellon kolmioleivät, oliko tarkotus vetää kahtena vai yhtenä ku kolme kerrosta? Hyvät eväät saatiin ja tuli hyvä mielikin sen jälkeen. Sitähän ei missään tapauksessa ollu aiemmin? Kurre etti sen verran hanakkaasti pi**ua että pisti koko jengin huutamaan sitä kameran takaa yhteen ääneen. Jos ees joku osais suunnistaa oikeeseen paikkaan.  Sano muikku olis ollu kuitenkin se perinteinen ku kuvia otetaan. No, tuli Minttua p***un sijasta. Jälleen. Mut Castello sai asiakkaita ja Kurre tais jäädä tyytyväiseks mikäli Nightlifen pimeydessä näki sitä naaman loistetta. Mahto johtua Mintusta, ei naisista.

– Onko tuttu semmonen ku Anssi Kela- Puistossa? En muista kuulleeni. Yli-Panula & Sukanen & co. ei ainakaan. Yritettiin tutustua kyseiseen biisiin vielä takasin tullessa viimesenä yhteislauluna mut oli niin tuntematon ettei säkeistön loppuun päästy.

– Älytön tornari lähti liikkeelle ekana iltana: Olis peitto heilunu salissa. Loppupeleissä jäi tornariks, ei näkyviä/kuuluvia todisteita tallessa. Huhun liikkeellelaittaja (=ilmeisesti toiveajattelija) ilmoittautukoot kommentilla.

– Majotuskoulu: 170 makuupussimatoo aamuneljältä.  Eihän me nukkumisesta maksettu? Onneks Eronen piti huolen kylmistä saunajatkoista ja säännöllisestä löylyn heittämisestä kylmälle kiukaalle. Valitettavasti se ei silläkään lämmenny vaikka kuinka yritti. Jonkun mielestä sauna kuitenkin lämpes, OKAn puheenjohtaja Ryynänen joutu siirtyy ulos vilvottelemaan hien (ja kalpeuden??) noustessa kasvoille. Hokkanen meinas riisuutua, jätti kuitenkin onneksi väliin. Ei oltas nimittäin sen vapauttamisen jälkeen mahuttu enää saunaan.

-Hakkarainen vetäs tumut. Ei ollu tällä kertaa yksin.

– Taffe lauantaina Raumalle: habitus muuttu ovimiehestä vanhaksi kaikkien etenkin vanhempien vuosikurssien muistamaksi tyttöjen nielijäksi parran leikkuun myötä. Aino-Nipa-tiimi istu tulomatkalla parin penkin päässä ihastelemassa. Parta aikoo kuulemma kasvaa takaisin kun sen saa niin helposti. Vanhan sananlaskun mukaan ei parta pahoille kasva. Taffe on siis hyvä.

– Ryynäsen tiluksille Torpalle lähti pari tilataksia lauantai-aamusta: Kauppapuutarhuri A. Ryynänen oli pistäny saunan (kuulemma ollu jo viikon lämpimänä) ja pefletit valmiiks pojan rehtejä sekä  rehellisiä opiskelukavereita varten. Sauna oli maaginen viiden ihmisen sauna, johon mahtu sata. Sataa ei ihan saatu houkuteltua, mutta monta lähti. Tyttöjen saunavuorossa tehtiin lumienkeleitä, pojat leikki tyttöä (19-vuotias, kaipaa kokemuksia) pistämällä reippaasti deittiviestiä chattiin. Tästähän riemu repesi, sen verran tuli hekumallisia yhteydenottoja. Terveisiä Ristolle ja Pepe40v:lle! Pönöstä tehtiin lähetettyihin kuviin nainen, takasin tuli kehuja ja lisäpaljastuksia (uskottava veto siis). Tämän TP-raportin allekirjoittanut jatkoi poikien saunoessa puhelinhommailuja muiden okl-naisten kanssa. Aivan mielenvikasta. Viskarin heiluva sääri ja kaks ääninäyttelijää. Yhelle kontaktille saatiin livenä happy ending. Tarinan opetus: älä laita ikinä omalle numerolle deittiviestiä MTV3-chattiin. Älä ainakaan talvipäivillä. Tyttöjen salaisuuksien rinki intoutui poikien poissaollessa ja puhelintsättäilyn innoittamana omien kokemusten muistelemiseen. What happens in Torppa, stays in Torppa. Kovia paljastuksia. Ps. tytöillä pitää todella pokka paremmin deittipuhelua kuunnellessa, en osannu selittää mitenkään 10 äijän yhteen nauruun räjähtämistä yhelle miehelle puhelimen toisessa päässä. ”Sulla taitaa olla siellä isompiki kööri takana… TUUT-TUUT-TUUT”.

-Jo alkumatkasta Kipinän pojat ja Arvaus oy analysoivat pitkävedolla monien kanssamatkustajien kertoimet. Mankki pääs matkaan: 89,95 veikanneet, ei voittoa. Pesisbusseista kuitenkin sen verran opittu, että matkan aikana on hyvä ottaa istuinpaikan sijaan makuupaikka käytävältä. Tekstiviestichattiin tuli terveisiä ”mikäs täällä lattialla ollessa”. Tulomatkalla ei kannattanu ainakaan veikata: Lättärin kertoimet laski 0,96:een. Eronen piti tulospalvelusta huolta aloittamalla takaisintulomatkan NHL-kuulumisilla. Tytöt ei kiinnostunu.

Kadonneen jäljillä-formaatti rantautui talvipäiväbussiin: Pusan kadonnut kaksoissisko-Pusa löytyi. Se kuitenkin tais kadota uudestaan heti bussin rantauduttua Raumalle.

Jakkulin ex-mies Raimo oli tekstiviestin välityksellä hengessä mukana: ei tee kuulemma homoks jos Jakkulilta vähän lainaa kakkosnelosta. Pajan erkkarit, mikä on kakkosnelonen?

Viive oli aivan hemmetin pitkä, oliko Hokkasella tai Pönöllä vaikutusta?

Pääskö Talvipäiville ilmaseks punasella nahkatakilla? Kuka kertoo?

Tokoon liikenteestä sisältä. Niinkuin huomaatte...

Tokoon liikenteestä sisältä. Niinkuin huomaatte…

Kopon Tomilla metrin mittainen… muna-anjovis-patonki.

Kellä oli paita pois Nightlifessa? No, aika monella. Kaikki vanhat ja niin nähdyt: Polte ja kumppanit.  Mut missä oli Aallon Sauli kolmoselta? Vanhat talvipäiväjyyrät Nipa ja Aino kyseli sukupuolitasa-arvon perään, miks ykskään nainen ei riisu ikinä näissä bileissä? Miks vaan miehiä ”joutuu” aina kattoo? Veikkaan että nämä tytöt kuitenki nauttivat.

Kakkosen tytöt viuhui puuhkineen, yks otti nuorta Mika Saaristakin välillä kyytiin.

Ykkösen tytöt: hieno päätös Miukkis-illan tehtävään, laulu raikasi ja pojat nautti! Tätä lisää!

Mutta mitä tapahtui Härkäsaunassa? Keltanen kumihanska? Sen kohtalo ja tehtävä? Härät ei kerro mitään, edes kännissä. Jotain jäi sinne, mistä kukaan ulkopuolinen ei saa tietää. Voin kertoo et Miukkis (Kurre lue: Miau-Mau-ilta) Hervannassa ei ollu yhtään näin mystinen. Sen sijaan täynnä kauniita rehellisiä naisia. Kynsilakka haisi ja kreppirauta kuumeni. Hienot etkot. Rumassa sitten kollektiivisesti long island ice teata.

Ryynäsellä pyöri jostain syystä vielä lauantai-iltana jengiä ympärillä (saattaa johtua roolista ainejärjestön hallituksessa): Vuodesta -87 saakka Rauman miehiä – mikä hieno syy kiertää koko kaupunki ja esitellä. Tampereella moinen kierros olis kestäny puol vuorokautta, mut onneks oltii Raumalla sillä sen pysty vetää 20 minuutissa. Ja- sanan kohdalla juotiin. Vakuuttavia faktoja, kuin olis Wikipediaa lukenu. Faktojen todenperäisyys jäi

tarkistamatta. Värrälä kyllä uhos tarkistavansa, onko jo tiedossa kuinka paljon Ryynänen valehteli? Rauman Lukon suosion ainakin.

Ooperin jatkot: ykköset tanssi aivan kympit taulussa, Hokkanen tanssi tyttöjen kanssa (hämmentävää…), OKAn sihteeri suoraan Kainuusta istu ja tanssi, molempia. Jimmy Colaa kannattaa laulajan taitojen perusteella kuunnella joskus toistekkin!

Ooperin viereinen ABC Kortela: Hesen jono 2 tuntia. Monet otti roiskeläppää marketista kylmänä pahimpaan nälkään. Nelosen tiimitytöt Mikkonen, Hanninen kumppaneineen otti kuitenkin kärkipaikan liikan erkkareina ja kattelivat hampparit poskessa jonon hidasta liikehdintää. Opetus: liikunta on hyväksi keholle ja mielelle! Hyvällä kunnolla saat myös ruokaa ekana.

Kipinän perjantailenkki Pyynpäältä: Nyman, Häkkinen. Oltais eksytty matkalla syömään ellei oltais spotattu OKAlaisia matkalta. Kipinän vpj Meriläinenki oli kuulemma juossu lenkkiä yksin toiseen suuntaan! Opetus: humalassa on hengenvaarallista harrastaa liikuntaa.

Tulasalon Jarmo veti hyvällä hengellä ja oli kaikkien kaveri. Positiivisuusringin kehutuimpia äijiä. Avainsanat huolehtivaisuus, sydämellisyys, kärsivällisyys. Joku sai tästä miehestä onnekkaasti hyvän kandiparin.

Muutamia sekalaisessa järjestyksessä olevia muisteloita teille tarjosi Häkkinen, Tokoon liikenteen tekstiviestichatin virallinen valvoja. Muodostin tarinaanikin näiden chatkuvioiden kautta koska en keksiny muuta. Sponsoreita ei lähteny yhtään mukaan että olisin saanu tästä kirjotuksesta palkkaa.

Haastan Expressbussissa olleen henkilön kirjoittamaan raportin ja lähettämään sen viestintävastaavan s-postiosoitteeseen julkaistavaksi okablogissa ja OKAn facebook-sivuilla.

ps. Hakkarainen: nyt aletaan taas laihduttamaan. Pari kiloo vielä.

Etiopiassa

25 Hel

Oikein aurinkoista helmikuun vikaa viikkoa! 🙂

Helmikuun lokikirjotuksesta pääset kurkkaamaan etiopialaiseen kulttuuriin. Oltiin siis tammikuussa tekemässä opetusharjoittelua Etiopiassa, joka on yks maailman köyhimmistä valtioista. Siellä elämä oli aika tosi erilaista, mitä elämä täällä meillä Suomessa on. En ite ois oikeastaan ees voinu kuvitella, miten erilaista jossain voikaan olla. Mutta seuraavaksi kerron vähä jotain juttuja, mitä nyt äkkiseltään tulee mieleen.

Elämä Etiopiassa oli kiireetöntä, stressitöntä ja todella miellytävää. Kiirettä ei siellä oikeastaan ole olemassakaan, koska aikataulut oli oikeastaan vain suuntaa antavia, jos niin voi sanoa. Ku ei ollu kiirettä, ni miks hätiköijä aikatauluissakaan, jos et kerinny johonki ni ainahan ehit pikkusen myöhemminki. Meille suomalaisille se tietty oli aika outoa, julkiset bussitki lähti aina vasta sitten, ku ne oli täynnä. Me kuitenki pidettiin kiinni sovituista aikatauluista ja se oli paikallisille suorastaan kummallista. Esimerkiksi, kun kouluun oli tiedotettu ennakkoon, milloin saapuisimme paikalle ja kun saavuimme koululle sovittuna päivänä, olivat opettajat ihmeissään, miten pystyimmekin tulemaan aiemmin ilmoitettuna päivänä.

Kalenterin kanssa elämisen siellä sai siis unohtaa. Jos olimme sopineet seuraavalle iltapäivälle opetustunnin, saatoimme koululle saapuessamme kysyä tarkempaa aikaa milloin tuntimme alkaisi, vastaus oli hyvin usein, että tunnin voi pitää huomenna tai ensi viikollakin. Syitä tunnin siirtoon saattoi olla esimerkiksi, että opettaja ei ollut paikalla, tunti oli jostain syystä peruttu tai oppilailla oli jotain muuta ohjelmaa. Stressiä ei ollut ollenkaan, vaikka tunti siirtyi/peruttiin, bussi ei ikinä tullut, tai mitä tahansa, koska aina kuitenkin asiat jollain tavalla järjestyivät. Tällainen ajattelumalli olisi mielestäni enemmän kuin tervetullut myös meille suomalaisille. On turha stressata tenteistä, koulusta, töistä, mistä vaan, sillä aina asiat jotenkin järjestyvät. Ei se stressaaminen asiaa auta.

Hauskan lisän aikaan ja aikojen sopimiseen toi se, että etiopialaisten aika on eri kuin meillä. Vaikka aikaeron ei pitäisi olla Suomeen kuin pari tuntia, niin siellä kuitenkin aikaa laskettiin auringosta. Kun aurinko nousee (meidän aikaa klo 6.00) niin se on vuorokauden ensimmäinen tunti, eli klo 12. Eli aika meni siis aina etiopialaisilla kuusi tuntia edellä, mitä meidän eurooppalainen aika oli.

Etiopialaiset on todella ystävällisiä kaikille. Kuten joissain Afrikan maissa vaaleaihoinen ihminen voi aiheuttaa negatiivisia tunteita yhteisen historian kautta, niin sitä ei ole ollenkaan Etiopiassa. Heillä ei ole minkäänlaista kaunaa vaaleaihoisia vastaan, koska historiassa vaaleaihoiset eivät ole sortaneet heitä. Meidät otettiin todella lämpimästi vastaan joka paikassa. Kadulla tervehdittiin, kyseltiin vointia (johon vastattiin aina, että kaikki oli hyvin), autettiin jos näytimme eksyneiltä. Tämä ystävällisyys ja läheisyys näkyi oikeastaan joka paikassa. Ihmiset olevat todella lähellä toisiaan ja ystävien kanssa kävellään käsi kädessä tai kaulakkain, mikä aiheutti meissä aikamoisen hämmennyksen. Kyllä se vaan on oudon näköstä, kun kadulla kävelevät poliisimiehet kävelevät käsi kädessä. Etiopiassa siis ystävien kanssa kävellään käsikkäin, mutta esimerkiksi seurustelevat parit eivät tee niin ikinä. Myös luokissa oppilaat tykkäsivät istua ihan kiinni toisissaan. Tämän lisäksi etiopilaiset myös kertovat tykkäävänsä läheisistä ihmisistä. Itse kuulin monta kertaa oppilailta (naispuolisilta) rakkaudentunnustuksia, mikä myös oli aika hämmentävää. En oikein osannut sanoa mitään, muistaakseni kerran taisin vastata vain, että kiitos.

Maren koulusta. @S.Majava

Maren koulusta. @S.Majava

Etiopialaiset oli siis tosi ystävällisie ja ihanie. Kauheasti vaaleita ihmisiä ei ollu Hosainassa( jossa siis asuttiin) ja Maressa (koulu, jossa opetettiin) näkyny. Ja aiheutettiin oikeastaan kaaos, jos mentiin koko porukalla esimerkiksi Hosainan bussiasemalle. Siellä oli ihan hulluna ihmisie ja kaikki oli kiinnostuneita meistä, lähinnä ihon takie. Ihmiset saatto yleisesti vain kävelä meidän viereen ja jäädä tuijottamaan, eikä se ollu ku vain meijän mielestä kiusallista. Ja tuijottamista saatto kestää hyvinki kauan, mutta lopulta yleensä meihin kyllästyttiin. Esimerkkinä tämmösestä on kuva Maren koululta, jossa on välitunti menossa. Mentiin hetkeksi juttelemaan muutamalle oppilaalle ja yhtäkkie meijän ympärille muodostu tosi iso joukko. Kaikki vai halus kahtoa meitä. Ja näin kävi monesti koulussa ku kadullakin.

Pj-Olli ja injeraa

Pj-Olli ja injeraa

Ystävyydestä päästään hyvin siirtymään ruokaan. Koska läheisten seurassa halutaan olla, niin myös syödään yhdessä samaa ruokaa. Etiopiassa syödään injeraa, joka on harmahtavan ruskeaa, hapanta, jossa on samanlainen koostomus kuin lätyssä. Injera levitetään isolle pyöreälle alustalle ja taikinan päälle laitetaan erilaisia kastikkeita, mm.kasvis, liha, kanakastikkeita. Jokaisella syöjällä on oma injera-taikina, joka on rullattu ja siitä otetaan palanen, jolla otetaan ”alusinjerataikinan” päällä olevia kastikkeita käsin ja syödään. Kastikkeet oli yleensä aika tulisia, mutta todella hyviä. Limpparie juotiin siellä myös paljon, kokista ja mirindaa, mikä oli vähä ku jaffaa tai fantaa.

Ruokahommista vois sanoa vielä yhen jutun, mitä mulle kävi Maren koululla. Oli välitunti ja kävelin pihalla ja näin pari tyttöä istumassa koulun seinää vasten ja menin juttelemaan. En huomannu, että heillä oli evästauko. Kolme tyttöä söi noin puolikasta limen palaa, siis kolmisin yhtä pikku limen palaa. Etiopiassa on todella epäkohteliasta, jos joku on sinun seurassa ja et tarjoa hänelle omista eväistäsi. Näinpä nämäki tytöt siis tarjosi pikku limepalaansa, joka oli niitten koko päivän lounas. Lisäksi on epäkohteliasta kieltäytyä, jos joku tarjoaa jotakin. Tällä kerralla oli kuitenki pakko kieltäytyä, ku olin just syöny. Tästä saa mielestäni aika hyvän kuvan etiopialaisesta luonteesta. Pieninkin juttu ollaan valmiita jakamaan kaverin kanssa. Tästäki voitas me suomalaiset ottaa vähä oppia.

Yleisesti ympäristö oli tosi kuivaa, koska siellä oli kuivakausi nytte menossa. Lisäksi katukuva johon me ollaan totuttu länsimaalaisina oli tosi erilainen. Pääkaupungista Addis Abebasta löytyi muutamia paikkoja, jotka näytti länsimaalaisilta, eli hienoilta ja puhtailta. Mutta pääkaupungin ulkopuolelta ei semmosia oikeastaan juurikaan löytyny. Yleensä kadun reunat oli täynnä vierivierekkäisiä hökkeleitä, eli ihmisten asumuksia, kahviloita, kioskeja. Lihakaupat oli myös hökkeleitä, niiden seinillä vain roikku kaikki raa`at lihat, paljaaltaan siis seinässä vain kiinni. Lisäksi joka paikassa oli pölysä ja likasta. Kaikki roskat vain puotettiin käsistä siihen, missä satuttin seisomaan. Esimerkiksi teiden reunoilla saattoi olla ”roskaojia” eli kuivia ojia, jotka olivat vain täynnä roskia.

Liikenne taas oli ihan oma juttunsa. Teide kuntoa ei voi verrata Suomen teihin, mutta kyllä nykysin sieltä löyty myös asfalttiteitä,

Katukuvaa Hosainasta

Katukuvaa Hosainasta

joissa oli valtavia kuoppia. Teitä käytti autojen lisäksi oikeastaan kaikki, mitkä vaan yleensä ees liikkuu. Liikeenteessä sovussa kulkivat eläimet; karjalaumat, vuohet, aasit, hepat ja koirat. Normiautojen lisäksi meki kulettiin bajaajilla (luetaan bazaaz), mitkä oli kolmipyöräisiä skootteriautoja. Kaikki kulki teillä vähä miten millonki, joskus keskellä joskus reunassa. Yleisesti piti käyttää oikeanpuoleista kaistaa, mutta joskus saatettiin mennä myös vastaantulijoidenki kaistalla, ne hetket oli muute aika jännittävie. Lisäksi ku teiden kulkemisnopeukset on aika hurjia, varsinki pimeään aikaan. Mutta niistäki matkoista selvittiin.

Paljo ois siis kerrottavaa reissusta. Ollaan järjestämässä lähiaikona pikkusta diashowta reissusta mahollisesti Virran kahvilassa. Lisätietoa siitä tulee myöhemmin, mutta tuu ihmeessä sinne, jos haluot kuulla ja nähä lisää. Kuvat on pikkusen pienie, mutta tulevassa diashowssa näät ne paremmin. 😉

WP_000378Loppuun vielä kuva, mikä ei ikinä päätyny Okan-listalle, vaikka yritettiin, netti vain ei vissiin toiminukkaa. Ees Kipinän PJn älypuhelimella. Kuvateksti ois ollu: Sorppa, ei päästä hallituksen kokoukseen tänään.

Tässä vielä vastausleiffi haasteeseen:

Minä ja Oka

Minä ja OKA

Jään ite tokaks

Ku Oka panee menoks.

Tuu mukaa menoihi

saat virtaa kuvijoihis.

Elä ressaa turhaan

Oka antaa sulle virtaa.

Tehää yhessä hyvä leiffi!

Terkuin Kelde

WP_000708

Okabloki – Tsanuari

17 Hel

Holá.

Erinomaista huomenta ja tätäpäivää teille kaikille.

Uusi hallitus on päässyt työn touhuun alkukangerteluiden jälkeen melko mukavasti. Jokainen löysi paikkansa kivuttomasti eri osa-alueiden parista. Ainoastaan Kipinän puheenjohtaja Late McManaman-Tolonen koki pettymyksen tunteita, sillä niin valitettavaa kuin se onkin, ei yksi mies voi toimia jokaisessa roolissa. Niin palava on tuon nuoren kotkan halu edesauttaa ainejärjestömme ja opiskelijoidemme hyvinvointia.  Ensimmäisissä kokouksissa huomio keskittyi järjestäytymisen ohella siihen, että saisimme hallituksen palvelemaan entistä enemmän jokaista ainejärjestömme jamppaa ja ritvaa yksilötasolta lähtien. Tätä edesauttaaksemme pyrimme tuomaan julki toimintamme taustat ja ajatuksen konkreettisella, ihmisläheisellä, otteella. Tammikuun aikana kävimme esittäytymässä nuoremmmille vuosikursseille  henkilökohtaisesti, pyrimme järjetämään iltaleiffejä börstan äärellä sekä suunnitelimme ennen kaikkea tulevaa ohjelmaa keväälle, kesälle ja syksylle. Meikäläinen sai kunnian aloittaa vähintään kuukausittaisen postausmission tälle palstalle. Tarkoituksena on julkaista ajankohtaisia ajatuksia yksikömme mietteistä vapaamuotoisen valikoivasti. Henkilökohtaisena tehtävänä itsellä on, vuosittaisten kehityskeskustelujen pitämisen lisäksi, pyrkiä kasvattamaan tämän Karimin mainostaman somen hyödyntämistä opiskelun mielekkyyden lisäämisessä. Kenties, oi kenties, okablogistakin tulee yhtä suosittu kuin edesmenneen Kissfm:n chätti oli aikoinaan.

Alkutunnelmien jälkeen päästäänkin itseasiaan. Syksy ja muutto tuli, oli ja meni. Pakettiin tuota laittaessa voi tiivistäen todeta, että yliopisto-muotoinen opiskelu loi haasteita monelle erityisesti vanhemmalle vuosikurssin taistelijalle. Jonkinlainen tutorointi jokaiselle vsk:lle ei välttämättä olisi ollut pahitteeksi. Kurssit, kun omasivat yhtäkkiä ilmoittautumisajan, paikkakiintiöt ja opintopistemäärän merkityksellisyyden. Kurssit olivat omassa OPS:sissa (mikä hemmetti se ees oli?) melko ohuessa. Tuntui, että yliopisto ei ollut valmis, itse en ollut valmis.Voi pojat. (http://www.youtube.com/watch?v=Z8iuOkzXVUs).

Mutta, kuten nelivuotisa velipoikani hetki sitten meikää sivisti, kun jotain asiaa purnasin: Maailma muuttuu, niin sinäkin. Laini saattoi olla kerhotädin suusta, mutta pitää kyllä kutinsa. Tampere ja virta, lastentarhanopettajat ja elinikäiset oppivat, meikä ja teikä. Kaikki on täynnä mahdollisuuksia. Itse lähdin hallitustoimintaan messiin nimenomaan edesauttaakseni OKL:n hengen säilymistä myös täällä Tampereella. Aktiivista ja yhteisöllistä tekemistä, kun touhutaan, opiskeluviihtyvyys ja sitäkautta motivaatio nousevat kuin lohet vastavirtaan. Yksikkömme on nuori. Sillä on kasvukipuja. Valmista ei tule heti. Senpä takia meidän jokaisen tarvii sitä rakentaa. Tekosyyt ei kelpaa. Osallistumalla vaikutat.

Topit.

Ponnarit, penkit, kahvilatoiminta, morokulttuuri, ainejärjestöjen yhteistyö, mahollisuudet, häppeningit, vuokatti, p3, tulasalon-ja mankin kandi, häshtägit, Larry Bounds, safkahommat, talvipäivät, itun joulukuvaelma, härät-kilit matsi, kipinä

Flopit.

Vastuu, tiedotus, hämmennys, tietotekniikka, tilat, vastaukset, bändihuone, J.E, sää, talvi ja pimeys, kellot

Topit vei.

– Hs

————————————————————————————————————————————-

Ps. Loppuun vielä haaste seuraavalle blokin kirjoittajalle:

Kirjoita runo otsikolla – Minä ja oka. (tune: minä ja jari)

 

Pps. Sattuneista syistä tammikuun bloki ujosti myöhästy. Pahoittelut. Tästä eteenpäin kädet saveen.