Etiopiassa

25 Hel

Oikein aurinkoista helmikuun vikaa viikkoa! 🙂

Helmikuun lokikirjotuksesta pääset kurkkaamaan etiopialaiseen kulttuuriin. Oltiin siis tammikuussa tekemässä opetusharjoittelua Etiopiassa, joka on yks maailman köyhimmistä valtioista. Siellä elämä oli aika tosi erilaista, mitä elämä täällä meillä Suomessa on. En ite ois oikeastaan ees voinu kuvitella, miten erilaista jossain voikaan olla. Mutta seuraavaksi kerron vähä jotain juttuja, mitä nyt äkkiseltään tulee mieleen.

Elämä Etiopiassa oli kiireetöntä, stressitöntä ja todella miellytävää. Kiirettä ei siellä oikeastaan ole olemassakaan, koska aikataulut oli oikeastaan vain suuntaa antavia, jos niin voi sanoa. Ku ei ollu kiirettä, ni miks hätiköijä aikatauluissakaan, jos et kerinny johonki ni ainahan ehit pikkusen myöhemminki. Meille suomalaisille se tietty oli aika outoa, julkiset bussitki lähti aina vasta sitten, ku ne oli täynnä. Me kuitenki pidettiin kiinni sovituista aikatauluista ja se oli paikallisille suorastaan kummallista. Esimerkiksi, kun kouluun oli tiedotettu ennakkoon, milloin saapuisimme paikalle ja kun saavuimme koululle sovittuna päivänä, olivat opettajat ihmeissään, miten pystyimmekin tulemaan aiemmin ilmoitettuna päivänä.

Kalenterin kanssa elämisen siellä sai siis unohtaa. Jos olimme sopineet seuraavalle iltapäivälle opetustunnin, saatoimme koululle saapuessamme kysyä tarkempaa aikaa milloin tuntimme alkaisi, vastaus oli hyvin usein, että tunnin voi pitää huomenna tai ensi viikollakin. Syitä tunnin siirtoon saattoi olla esimerkiksi, että opettaja ei ollut paikalla, tunti oli jostain syystä peruttu tai oppilailla oli jotain muuta ohjelmaa. Stressiä ei ollut ollenkaan, vaikka tunti siirtyi/peruttiin, bussi ei ikinä tullut, tai mitä tahansa, koska aina kuitenkin asiat jollain tavalla järjestyivät. Tällainen ajattelumalli olisi mielestäni enemmän kuin tervetullut myös meille suomalaisille. On turha stressata tenteistä, koulusta, töistä, mistä vaan, sillä aina asiat jotenkin järjestyvät. Ei se stressaaminen asiaa auta.

Hauskan lisän aikaan ja aikojen sopimiseen toi se, että etiopialaisten aika on eri kuin meillä. Vaikka aikaeron ei pitäisi olla Suomeen kuin pari tuntia, niin siellä kuitenkin aikaa laskettiin auringosta. Kun aurinko nousee (meidän aikaa klo 6.00) niin se on vuorokauden ensimmäinen tunti, eli klo 12. Eli aika meni siis aina etiopialaisilla kuusi tuntia edellä, mitä meidän eurooppalainen aika oli.

Etiopialaiset on todella ystävällisiä kaikille. Kuten joissain Afrikan maissa vaaleaihoinen ihminen voi aiheuttaa negatiivisia tunteita yhteisen historian kautta, niin sitä ei ole ollenkaan Etiopiassa. Heillä ei ole minkäänlaista kaunaa vaaleaihoisia vastaan, koska historiassa vaaleaihoiset eivät ole sortaneet heitä. Meidät otettiin todella lämpimästi vastaan joka paikassa. Kadulla tervehdittiin, kyseltiin vointia (johon vastattiin aina, että kaikki oli hyvin), autettiin jos näytimme eksyneiltä. Tämä ystävällisyys ja läheisyys näkyi oikeastaan joka paikassa. Ihmiset olevat todella lähellä toisiaan ja ystävien kanssa kävellään käsi kädessä tai kaulakkain, mikä aiheutti meissä aikamoisen hämmennyksen. Kyllä se vaan on oudon näköstä, kun kadulla kävelevät poliisimiehet kävelevät käsi kädessä. Etiopiassa siis ystävien kanssa kävellään käsikkäin, mutta esimerkiksi seurustelevat parit eivät tee niin ikinä. Myös luokissa oppilaat tykkäsivät istua ihan kiinni toisissaan. Tämän lisäksi etiopilaiset myös kertovat tykkäävänsä läheisistä ihmisistä. Itse kuulin monta kertaa oppilailta (naispuolisilta) rakkaudentunnustuksia, mikä myös oli aika hämmentävää. En oikein osannut sanoa mitään, muistaakseni kerran taisin vastata vain, että kiitos.

Maren koulusta. @S.Majava

Maren koulusta. @S.Majava

Etiopialaiset oli siis tosi ystävällisie ja ihanie. Kauheasti vaaleita ihmisiä ei ollu Hosainassa( jossa siis asuttiin) ja Maressa (koulu, jossa opetettiin) näkyny. Ja aiheutettiin oikeastaan kaaos, jos mentiin koko porukalla esimerkiksi Hosainan bussiasemalle. Siellä oli ihan hulluna ihmisie ja kaikki oli kiinnostuneita meistä, lähinnä ihon takie. Ihmiset saatto yleisesti vain kävelä meidän viereen ja jäädä tuijottamaan, eikä se ollu ku vain meijän mielestä kiusallista. Ja tuijottamista saatto kestää hyvinki kauan, mutta lopulta yleensä meihin kyllästyttiin. Esimerkkinä tämmösestä on kuva Maren koululta, jossa on välitunti menossa. Mentiin hetkeksi juttelemaan muutamalle oppilaalle ja yhtäkkie meijän ympärille muodostu tosi iso joukko. Kaikki vai halus kahtoa meitä. Ja näin kävi monesti koulussa ku kadullakin.

Pj-Olli ja injeraa

Pj-Olli ja injeraa

Ystävyydestä päästään hyvin siirtymään ruokaan. Koska läheisten seurassa halutaan olla, niin myös syödään yhdessä samaa ruokaa. Etiopiassa syödään injeraa, joka on harmahtavan ruskeaa, hapanta, jossa on samanlainen koostomus kuin lätyssä. Injera levitetään isolle pyöreälle alustalle ja taikinan päälle laitetaan erilaisia kastikkeita, mm.kasvis, liha, kanakastikkeita. Jokaisella syöjällä on oma injera-taikina, joka on rullattu ja siitä otetaan palanen, jolla otetaan ”alusinjerataikinan” päällä olevia kastikkeita käsin ja syödään. Kastikkeet oli yleensä aika tulisia, mutta todella hyviä. Limpparie juotiin siellä myös paljon, kokista ja mirindaa, mikä oli vähä ku jaffaa tai fantaa.

Ruokahommista vois sanoa vielä yhen jutun, mitä mulle kävi Maren koululla. Oli välitunti ja kävelin pihalla ja näin pari tyttöä istumassa koulun seinää vasten ja menin juttelemaan. En huomannu, että heillä oli evästauko. Kolme tyttöä söi noin puolikasta limen palaa, siis kolmisin yhtä pikku limen palaa. Etiopiassa on todella epäkohteliasta, jos joku on sinun seurassa ja et tarjoa hänelle omista eväistäsi. Näinpä nämäki tytöt siis tarjosi pikku limepalaansa, joka oli niitten koko päivän lounas. Lisäksi on epäkohteliasta kieltäytyä, jos joku tarjoaa jotakin. Tällä kerralla oli kuitenki pakko kieltäytyä, ku olin just syöny. Tästä saa mielestäni aika hyvän kuvan etiopialaisesta luonteesta. Pieninkin juttu ollaan valmiita jakamaan kaverin kanssa. Tästäki voitas me suomalaiset ottaa vähä oppia.

Yleisesti ympäristö oli tosi kuivaa, koska siellä oli kuivakausi nytte menossa. Lisäksi katukuva johon me ollaan totuttu länsimaalaisina oli tosi erilainen. Pääkaupungista Addis Abebasta löytyi muutamia paikkoja, jotka näytti länsimaalaisilta, eli hienoilta ja puhtailta. Mutta pääkaupungin ulkopuolelta ei semmosia oikeastaan juurikaan löytyny. Yleensä kadun reunat oli täynnä vierivierekkäisiä hökkeleitä, eli ihmisten asumuksia, kahviloita, kioskeja. Lihakaupat oli myös hökkeleitä, niiden seinillä vain roikku kaikki raa`at lihat, paljaaltaan siis seinässä vain kiinni. Lisäksi joka paikassa oli pölysä ja likasta. Kaikki roskat vain puotettiin käsistä siihen, missä satuttin seisomaan. Esimerkiksi teiden reunoilla saattoi olla ”roskaojia” eli kuivia ojia, jotka olivat vain täynnä roskia.

Liikenne taas oli ihan oma juttunsa. Teide kuntoa ei voi verrata Suomen teihin, mutta kyllä nykysin sieltä löyty myös asfalttiteitä,

Katukuvaa Hosainasta

Katukuvaa Hosainasta

joissa oli valtavia kuoppia. Teitä käytti autojen lisäksi oikeastaan kaikki, mitkä vaan yleensä ees liikkuu. Liikeenteessä sovussa kulkivat eläimet; karjalaumat, vuohet, aasit, hepat ja koirat. Normiautojen lisäksi meki kulettiin bajaajilla (luetaan bazaaz), mitkä oli kolmipyöräisiä skootteriautoja. Kaikki kulki teillä vähä miten millonki, joskus keskellä joskus reunassa. Yleisesti piti käyttää oikeanpuoleista kaistaa, mutta joskus saatettiin mennä myös vastaantulijoidenki kaistalla, ne hetket oli muute aika jännittävie. Lisäksi ku teiden kulkemisnopeukset on aika hurjia, varsinki pimeään aikaan. Mutta niistäki matkoista selvittiin.

Paljo ois siis kerrottavaa reissusta. Ollaan järjestämässä lähiaikona pikkusta diashowta reissusta mahollisesti Virran kahvilassa. Lisätietoa siitä tulee myöhemmin, mutta tuu ihmeessä sinne, jos haluot kuulla ja nähä lisää. Kuvat on pikkusen pienie, mutta tulevassa diashowssa näät ne paremmin. 😉

WP_000378Loppuun vielä kuva, mikä ei ikinä päätyny Okan-listalle, vaikka yritettiin, netti vain ei vissiin toiminukkaa. Ees Kipinän PJn älypuhelimella. Kuvateksti ois ollu: Sorppa, ei päästä hallituksen kokoukseen tänään.

Tässä vielä vastausleiffi haasteeseen:

Minä ja Oka

Minä ja OKA

Jään ite tokaks

Ku Oka panee menoks.

Tuu mukaa menoihi

saat virtaa kuvijoihis.

Elä ressaa turhaan

Oka antaa sulle virtaa.

Tehää yhessä hyvä leiffi!

Terkuin Kelde

WP_000708

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s