Arman Alizad – erilaista työntekoa

23 Tam

Rohkeus ei ole pelon puuttumista. Rohkeus on sitä, että joku asia on tärkeämpää kuin pelko.

Haluan ehdottomasti eturiviin. Haluan saada katsekontaktin, saada yhteyden puhujaan, kuulla tarkasti, mitä hänellä on sanottavanaan. Otan muutaman juoksuaskeleen, hankin pahoja katseita kun puikkelehdin ensimmäisten joukkoon Juhlasalin ovien avautuessa, ja saan itselleni näin vallattua parhaan paikan toisesta rivistä. Katson lavalle, ja yllättäen alkaakin ujostuttaa. Tuossa se seisookin ihan muutaman metrin päässä! Äkkiä haluamani katsekontaktin hakeminen tuntuu hankalalta: iskee idolivierastus. Lavalla edessäni seisoo Arman Alizad. Hän juttelee järjestäjän kanssa, kaataa itselleen vettä ja mittailee lavaa askelillaan ja saapuvaa yleisöä katseellaan. Hän on pukeutunut rennosti tennareihin, farkkuihin, huppariin ja kaulahuiviin. Ei uskoisi, että miehellä on ikää jo yli 40 vuotta. En uskallakaan katsoa esiintyjää, vaan muutun yllättäen hirvittävän kiinnostuneeksi puhelimeni sisällöstä, kenkieni kärjistä ja muistivihkoni tyhjästä sivusta.  Tämä jännitykseni haihtuu kuitenkin hetkessä, kun Arman alkaa puhua. Hän väittää aina olevansa ujo, ja nytkin tämän väitteen jossakin vaiheessa puhettaan kertoo, mutta ainakin katsojan silmään hänen esiintymisensä näyttää luonnolliselta ja rennolta. Hän ei piiloudu puhujankorokkeen taakse, vaan liikkuu suuren esiintymislavan laidasta laitaan, huomioi yleisönsä joka puolella ja muistaa kehua ja kiittää heti alusta alkaen paikalle saapunutta runsaslukuista joukkoa. Hän myös naputtaa älypuhelintaan vielä niilläkin hetkillä, kun aloittaa puheensa, ja muistaa kuittailla yleisöön eräälle twiittaajalle, joka epäili, että malttaako Arman pystyä pysymään poissa sosiaalisesta mediasta koko tunnin.

arman3

Arman veti Juhlasalin niin täyteen, että yleisöä pyydettiin tiivistämään, jotta kaikki mahtuisivat istumaan. Siitäkin huolimatta osa jäi seisomaan. Kuvaaja: Jaakko Vuorio

Vaikka olenkin Alizadin uraa seurannut jonkin verran, ja etenkin viimeaikoina Viimeisen ristiretken innoittamana katsellut hänen haastattelujaan, on hänen kertomuksessaan paljon sellaista, mitä en tiennyt etukäteen. Tunnin aikana hänen esityksensä etenee kronologisessa järjestyksessä hänen uransa alkuajoilta, räätälistä, aina nykytilanteeseen saakka. Väliin mahtuu muotigurun pesti MoonTV:n Dresscode- ohjelmassa sekä muotitoimittajan ja –kolumnistin pestejä useissa paikoissa, ja lopulta pääosa Kill Arman –ohjelmassa ja Viimeinen ristiretki –sarjassa. Hän kertoo, kuinka MoonTV:n aikaan muotinäytöksissä mallien ja suunnittelijoiden haastatteleminen ”kevään ihanista laskeutuvista kankaista” ei pidemmän päälle tarjonnut mitään tyydytystä. He juttelivat kuvaaja Tuukka Tiensuun kanssa jokaisella kuvaustauolla aina Star Warsista, mystiikasta, valomiekoista, taistelulajeista, itämaista ja kaikesta sellaisesta ”pikkupoikamaisen” jännittävästä, mikä ei millään liittynyt menneisiin tai tuleviin haastattelupätkiin muodin maailmassa. Kerran kuvaustauolla ilmoille heitetty idea lähtemisestä kaukomaille kuvaamaan taistelulajeja alkoi kytemään niin pahasti Armanin päässä, että hän päätti, että se on pakko toteuttaa. Alku oli kivinen: useat tahot eivät halunneet olla tekemisissä ohjelman kanssa, joka sisältää väkivaltaa; samoin sponsorit kieltäytyivät antamasta rahaa hankkeeseen. Suurella innostuksella alkanut idea näytti kutistuvan kokoon alkutekijöihinsä, mutta Arman ja Tuukka päättivät, että ensimmäinen jakso tehdään kasaan (suurella riskillä, pistäen likoon kaikki se pieni valuutta, mitä projektiin oli myönnetty).  Riski kannatti: ensimmäiseen jaksoon saatiin niin vakuuttavaa kuvamateriaalia, että sponsorit ja muut tahot alkoivat ymmärtää, mistä ohjelmassa on kyse: vapaaehtoisen ihmisen halusta ja kiinnostuksesta laittaa itsensä likoon taistelulajien saralla, ei siis väkivallasta. Kill Arman –sarjaa on kuvattu sittemmin kaksi tuotantokautta. Jatkumona: hieman erilaisesta näkökulmasta maailman äärilaitoja ja –olosuhteita katseleva Arman ja Viimeinen ristiretki on loppuhuipennus kaikille näille uhrauksille, epävarmuudelle, omaan asiaansa uskomiselle ja yrittämiselle, vaikka muut eivät asiaan aluksi uskoneetkaan: Viimeinen ristiretki palkittiin vuoden alussa Kultainen Venla –gaalassa parhaana reality-ohjelmana.

Mietin ennen luentoa, mitä räätäli-mediapersoona-taistelulaji-intoilija-maailmanmatkaajalla on sanottavaa teemaviikon aiheista. Teemaviikon lehtinen lupaa Armanin puhuvan siitä, miten elämää kannattaa elää, miten löytää juttunsa, sekä maailmasta, työnteosta ja  yrittäjyydestä. Mikäli Armanin yli tunnin mittaiseksi venynyttä puhetta kuunteli vain korvillaan, eikä sydämellään, niin se saattoikin tuntua lähes ainoastaan hänen tarinaltaan siitä, kuinka hänestä tuli erinäisten sattumusten kautta MoonTV:n tyylipoliisista maailmanmatkaaja, joka pääsi erilaisten taistelulajien mestareiden mätkittäväksi, ja elämään ääriolosuhteissa maailman eri kolkissa. Oman tarinansa lomassa hän kuitenkin ottaa esiin niitä käännekohtia, joissa hänen valinnoillaan ja asenteellaan on ollut suuri merkitys tulevaisuuden kehittymiseen. Ja nämä käännekohdat ovat sen tyylisiä, mitä jokainen meistä kokee elämässään.

Hän ei meinannut lähteä toimittajaksi ja juontajaksi Dresscode-ohjelmaan. Hän kieltäytyi aluksi, ja epäili, että onko hänestä siihen. Kuitenkaan ajatus ei jättänyt häntä rauhaan. Häntä kalvoi kuulemma katumuspelko, jonka tunnistan itsessäni useassa asiassa, ja johon pystyin samastumaan erittäin hyvin. Hän siis pelkäsi, että  hän alkaa katumaan suuresti sellaisia asioita, mitä hän EI tee. Ehkä avaa joku päivä television, siellä pyörii Dresscode, ja hän alkaakin miettiä, miksi ei lähtenyt tuohon juttuun mukaan. Hän sanoo, että jos ei tuolloin olisi uskaltanut sanoa kyllä, olisi koko Kill Arman ja Ristiretki jäänyt luultavasti tekemättä. Vaati rohkeutta hypätä mukaan television tekemiseen.

Entä sitten, kun muotitoimittajan ura ei enää tuntunut riittävältä, vaan ajatukset askaroivat koko ajan kamppailulajeissa ja muissa kulttuureissa? Arman päätti, että asialle on tehtävä jotakin, eikä vain haaveilla. Hän läväyttää valkokankaalle dian, jossa ajatus on tiivistetty sanoihin: ”jos päätät/haluat jotakin, se ei pelkästään riitä. Haluaminen ilman tekoja on oikeastaan vain toivomus.” Hän siis ryhtyi toimiin toteuttaakseen unelmansa. Pelkkä alkukipinä ja toiminnan aloittaminen ei kuitenkaan riittänyt: kuten kerrottu, lähes joka paikassa lyötiin ovet kiinni, kun Kill Armania koitettiin markkinoida. Tuntui siltä, että kukaan ei ollut heidän ideoidensa kanssa samaa mieltä. Arman kuitenkin tiesi, että ”luovuttaminen tappaa enemmän unelmia kuin epäonnistuminen”. Siispä, against all odds, ensimmäinen Kill Arman –jakso tehtiin, ja rohkeus ja uhraukset palkittiin.

Arman katsoo tässä vaiheessa yleisöä pitkään, ja sanoo hyvin painokkaasti: ”Jos olet jotain mieltä, voit olla varma, että maailmassa on tuhansia ihmisiä, jotka jakavat saman ajatuksen. Vaikka mä esittäisin tässä mielipiteen, ja koko te katsojajoukko olisitte mun kanssa eri mieltä ja kertoisitte sen, on maailmassa monta luentosalillista porukkaa, joka olis mun kanssa samaa mieltä. Eriävien mielipiteiden kuuleminen tappaa helposti vaan niitä unelmia.”.  Jos on jotain mieltä, siihen tulee uskoa, ja sitä kohti tulee pyrkiä epäonnistumisia pelkäämättä.  ”Pahin virhe, mitä ihminen voi tehdä, on pelätä tekevänsä virheitä.” Lopulta epäonnistumisen ei pitäisi enää lannistaa, vaan sen pitäisi toimia motivaationa uudelle yritykselle.

”That guy is a total jerk”, toteaa hyvä ystäväni Alizadin luennon jälkeen.  ”No he’s not!” väitän heti vastaan.
Ja jään miettimään. Hmmm, ehkä. Ainakin hänen twiittiensä perusteella tällaisen kuvan voi joku rakentaa. Eikä hän pyytele anteeksi, ei kumartele mitään vain siksi, että pitäisi kumartaa, ja tekee pilkkaa kaikista tasapuolisesti. ”Well OK, yes maybe, but inspiring, wise, broad-minded jerk”, jatkan. Hänen tavassaan elää elämää, olla peloton, tehdä töitä unelmiensa eteen.. siinä on meille kaikille jotain, josta ottaa mallia.arman2

”Rohkeus ei ole pelon puuttumista. Rohkeus on sitä, että joku asia on tärkeämpää kuin pelko.”
Mikä sinulle on tärkeää?

P.S. Uutta tuotantokautta Viimeistä ristiretkeä aletaan kuvaamaan syksyllä.

– Sallisen Hipu

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s