WOIHAN WAPPU!

2 touko

WOIHAN WAPPU!

Huhtikuun blogikirjoitus tulee tyylikkäästi inan myöhässä, sillä vappuhulinat saivat allekirjoittaneen unohtamaan vastuun ja velvollisuuden ja ottamaan rennosti muiden Okalaisten seurassa. Vappukeli ei tänä vuonna suosinut, mutta siitä huolimatta vappua juhlittiin tyylikkäästi!

Sorsapuisto-piknik

Sorsapuistopiknik

Keskiviikkona 30.4. Okalaiset valloittivat sorsapuistosta oikein soman paikan pressuillaan ja olemuksellaan. Mukana vappuiloa täydentämässä oli OKAn mankka ja upouusi grilli! Grilli kuumeni samalla kun Okalaiset kylmenivät vappusäässä. Jotakin lumihiutaleen tapaistakin taivaalta tipahteli muutamaan otteeseen, mutta onneksi pahaiset talven muiston sulivat viimeistään osuessaan maahan. Kuitenkaan lumihiutaleet eivät olleet ainoa draama, mitä sorsapuistossa koettiin. Alkuillasta ’aivan liian tukeva grilli OKAlle’ otti damagea ja traagisesti kaatui nurmelle pösäyttäen hiilensäkin ulos! Voi ei! Kamalaa olisi ollut, mikäli jonkun epäonnisen vappumakkarat olisivat juuri olleet grillissä paistumassa, mutta onneksi onni oli matkassa ja kenenkään makkarat eivät päätyneet sorsapuiston nurmelle. Ja toisaalta, vaikka makkarat olisivatkin päässeet maassa käymään, niin aina on olemassa viiden sekunnin sääntö!

Tämän pienen järkytyksenhetken jälkeen OKAn kaikkiosaavat miehet pistivät grillin takaisin kasaan, jotta loputkin herkut (siis makkarat) pääsisivät paistumaan. Grillin uudelleenpystyttämisen jälkeen olikin mukava huomata, että grillikään ei näyttänyt enää liian tukevalta, vaan sai uuden, OKALAISEN, ilmeen! [Tähän olisi mukava laittaa pieni kuva grillistä, mutta vappuhulinoissa sellaista ei tullut otettua, joten ne ketkä eivät olleet paikalla (hyi teitä!) joutuvat vain kuvittelemaan, miltä grilli näytti sen uudelleenkokoamisen jälkeen.]

Sorsapuiston piknik jatkui mukavaan tapaan ja alkoi olla simakilpailun aika! Omaksi harmikseni Tamy oli soluttautunut joukkoon niin hyvin, että omat simat eivät päässeet edes kisapaikalle #5litraasimaa, mutta onneksi edes yksi Okalainen pääsi osallistumaan simakilpailuun vappu… eikun siis VATTU-simallaan! Syystä tuntemattomasta Tamy ei kuitenkaan kruunannut Vattu-simaa voittajaksi vaan jonkun muun kotitekoinen rommi meni edelle. Hassua, sillä mielestäni rommi ei ole simaa. Kuitenkin siitä huolimatta iltapäivä jatkui rattoisissa merkeissä simojen ja muiden juomien parissa.

Illalla jatkopaikkaa miettiessä nousi esille tuttu, turvallinen ja yleensä hyvin opiskelijaystävällinen Ruma. Allekirjoittanut yrittikin ottaa varaslähdön Rumaan jo ennen yhtätoista tiedustelijaparinsa kanssa (ilmainensisäänpääsy), MUTTA Ruman portsari oli sitä mieltä, ettei haalareissa ole sisälle menemistä. Portsarin puheita uhmaten, raivasimme kuitenkin tiedustelijaparini kanssa tiemme narikkaan, sillä olihan se vitsi, olihan? Mutta kuinkas ollakaan, narikkamieskin totesi, että haalarit olisi riisuttava. Hämmentävää #eilisättävää.

Ruman haalarivastaisuudesta onneksi toivuttiin syöksymällä muihin baareihin jatkamaan juhlimista ja nopeasti koko Ruma-incident unohtui mielestä.

Torstaina 1.5. olikin sitten oikea Vappupäivä. Okalaisten suunnitelmissa oli asettua porukalla Koskenrantaan katsomaan hyistä teekkarikastetta. Jälleen kerran pressu levitettiin, etteivät Okalaisten haalarit kastuisi kosteasta nurmikosta. Paikkakin oli mitä mahtavin; kosken toisella puolella juuri nostureita vastapäätä. Harmiksi tiedotus Okalaisten kokoontumispaikasta ei kulkenut puhelinverkkojen ruuhkautuneisuuden vuoksi. Tutkimusmatkalla keskustorin paikkeilla hihaani tarttui yksin Okalaisia etsivä superfuksi. Onneksi hänet saatiin pelastettua muiden Okalaisten joukkoon!

OKAn viimeiset mohikaanit; Siiri, Reetta, Noora & Tobbe

OKAn viimeiset mohikaanit; Siiri, Reetta, Noora & Tobbe

Koskenranta oli kylmä ja tuulinen. Vaikka monella Okalaisella oli myös nestemäistä lämmikettä mukanaan, alkoivat urheatkin Okalaiset pikkuhiljaa lähteä pakoon kylmää viimaa. Itsekin myönnän kuuluneeni tähän jäiseen karkuunlähteneiden joukkoon, mutta onneksi edes osa meistä oli tarpeeksi rohkeita uhmaamaan kylmyyttä ja näin ollen Okalaisten viimeiset mohikaanit jäivät pitämään Okalaisten puolia koskenrantaan.

Kokonaisuudessaan voidaan todeta vapun (vai wapun?) olleen täynnä yllätyksiä niin sään kuin muidenkin tekijöiden puolesta. Itselleni tämä oli ensimmäinen vappu Tampereella ja todettakoon nyt, vaikkakin hieman kliseisesti, etten olisi halunnut sitä muussa kuin Okalaisten seurassa viettää (uskokaa, kokeilin kyllä!). Kyllä se OKA ja erityisesti ihanat Okalaiset ovat sitä superparasta jengiä, joiden kanssa viihtyy vaikka varpaitakin paleltaisi. Täytyy tosin silti toivoa, että seuraavana vappuna varpaani saisivat olla turvassa kylmyydeltä. Mut hei, satoi tai paistoi, OKAlla on niin loistava meno et tarvii aurinkolasei!

 

Hyvää alkanutta toukokuuta kaikille Okalaisille! 🙂

Linda

Linda Vatanen

Media- ja varainhankintavastaava

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s