OSM-kausi roihahti käyntiin Helsingissä

24 syys

12047135_10205392585119485_7756957474569941673_n

Viime viikonloppu laittoi pisteen piinallisen pitkälle odotukselle – opiskelijoiden suomenmestaruuskisakausi 2015-2016 pyörähti käyntiin Stadin sykkeessä rakkaan kansallislajimme parissa. Juuri näiden kisojen odotus olikin tuntunut Kipinän leivissä jo erityislaatuisen pitkältä taipaleelta, sillä viime vuoden sensaatiomainen Suomen mestaruus nosti lajin täysin uudelle lajustalle joukkueen keskuudessa. Aika koitti siis jälleen viimein viime viikonloppuna. ”Ja hämärtynyt taivaanranta huokaa hiljaa kuullessaan kaukaisuudesta kantautuvan sotahuudon.”

Näin rehellisesti sanoen, Kipinän jo dynastiaksikin tituleeratun rosterin pre-season olisi voinut sujua auvoisemmissakin merkeissä. Tiedossa oli ollut jo hyvän aikaa vuoden takaisen pelinjohtajapelaaja Jenni Saaren poisjättäytyminen rugby-rymistelyjen tiimoilta. Tämä oli kuitenkin vasta alkusoittoa. Peliviikonloppua edeltänyt maanantai ja kenraaliharjoitukset antoivat nimittäin alkusysäyksen sen kuuluisan loukkaantuneiden listan rustaukselle. Vuosi sitten mestaruusjuoksun arvoisesti Goldhammeriansa (mailaansa…) riuhtonut Topias ”Ikiliikkuja” Kareinen antoi jälleen mailansa puhua, mutta kohteena oli tällä kertaa allekirjoittanut etenijänousukas, joka onnistui ottamaan lyönnin kiinni  arjalaismaisella nenänvarrellaan, ja tämän seuraksena jokainen alle 10 metrin säteellä oleskellut sai pyyhkiä verta ja suolenpätkiä naamaristaan. Pian tämän jälkeen myös Kareisen itsensä polvi sanoi solidaarisuuden nimissä niks-naks, ja tummat pilvet alkoivat hiljalleen nousta taivaamme ylle. ”Opastaa tietä ohut valo kuun, terässydän jo tahtoo taisteluun, miekka valmiina kaivattuun tappeluun.”

Lauantaiaamu valkeni utuisen tuhnuisena, ja H-hetken lähestyminen sai jo itse kunkin kaasujalan vipattamaan, kun Kipinän karavaani liikkui uhkaavasti kohti kehä kolmosen sisustaa. Kokoonpanomme oli kutistunut entisestään, kun Olli ”Kössi” Kivioja oli ajautunut Kastajaisissa eripuraan sateenvarjonsa kanssa pienimuotoisen viiltohaavan arvoisesti. Ensimmäinen ottelumme oli Joensuun Vauhtijatkoja vastaan, ja lähdimme jo hyvissä ajoin kylvämään kauhua vastustajan leivissä raivokkaan alkulämmittelyn saattamana, jota liidasi Emma ”Antti” Autti. Ottelusta tiedettiin tulevan kovatasoinen, sillä kentällä tultaisiin näkemään kokonaista kolme kappaletta Haapajärven Pesä-kiilojen kasvatteja. ”Rinta rinnan marssimme, vieressänne kaadumme, loppuun asti taistelemme viimeiseen mieheen.”

Kipinä aloitti ottelun sisällä. Emme lähteneet nokka pystyssä vesittämään suoritustamme, vaan täyden terveellä itseluottamuksella. Silti jotain puuttui. Pelaaja toisensa jälkeen esitti vähintäänkin vain puolittaisia suorituksia. Milloin kärkilyönnit epäonnistuivat, milloin etenijä teki hölmön irtautumisen pesästä palon arvoisesti. Hätäisimmät ennättivät jo haudata toiveensa tuplamestaruudesta, kun se kuuluisa liekki ei vain yksinkertaisesti leiskahtanut. Törkeimmät huhut kertovatkin, että aina yhtä lojaali ja joukkuhenkinen Martti ”Sitruunaperhonen” Pihkokin olisi jo ensimmäisen vuoron aikana luikkinut autollensa aikessa lyödä niin sanotusti hanskat tiskiin ja usvaa putkeen, mutta joutui palaamaan häntä koipien välissä takaisin kentälle, koska unohti hätäpäissään avaimensa. ”Kentät kutsuu sankareita, eikä suinkaan pelkureita.”

Sitten tapahtui jotain. Alkoi meidän aikamme ulkovuorossa, ja tämä osoittautui tällä kertaa siksi kuuluisaksi Kipinän hetkeksi. Joukkue yhtenäistyi silminnähtävästi, mistä seurasi tyrmäävän järkkymätöntä ulkokenttäsuorittamista, joka ruokki lopulta sisäpelimmekin oikeille urilleen. Ensimmäinen ottelu kirjattiin näin Kipinälle juoksuin 7-2, toinen ottelu 1-0. Kolmannessa ottelussa olimme jälleen jo toinen jalka haudassa, sillä vastustaja johti viimeiselle sisävuorolle astuessamme ottelua vastustamattomasti 1-4. Silloin muuan Aleksi ”Ashton” Salminen kuuli kunnian kutsun. Ensin Salminen kumautti millintarkan postimerkkisijoituksen takakenttään, jonka turvin allekirjoittanut pääsi köpöttelemään rautakangen veroisilla jaloillaan suoraan kotipesään, ja todistamaan, kuinka Salminen itse juoksi lyöntinsä päätteeksi kunnarin. Pellit oli täten auki, ja pelaaja toisensa perään pääsi esittämään elämänsä mailatyöskentelyä. Vastustamattomia tällejä moukaroivat mm. Mari ”Ammattilainen” Koskinen, Jyri ”Phileas” Riihijärvi, ja Ville ”Warcraft” Kattelus. Loppulukemat näette alta Martin ja Sampo ”Passepartout” Yli-Panulan esittämänä. ”Päällemme sataa taivaalta tuhkaa iltahämärässä, hevosenne juottakaa, miekkanne huotraan painakaa, vihollinen lyöty on.” 

12006203_10154291529667814_5068267183805733432_n

Kolme peliä tuottivat meille kolme voittoa, ja itseluottamuksemme oli jälleen tankattu täyteen tällinkiinsä. Tästä oli hyvä jatkaa iltaa majoituspaikassamme, jossa jaoimme mm. kuuluisat päivän kolme roihahdusta ansioituneista suorituksista. Roihahdukset kirjattiin Emmalle, Aleksille, sekä uudelle tulokkaalle Jere ”Rookie” Riekkiselle, joka toisen ottelun alkajaisiksi esitti ehkä tyylikkäimmän hutunkeittovoiton koko pesäpalloilun historiassa. Kerrassaan kylmäpäinen suoritus. ”Juokaa kanssani, seuranne on kunniaksi, kanssanne olen kaatumaton.”

Sunnuntain säätyyppi oli heti alusta alkaen aamukasteen raikas ja kirkas, toisin kuin useimman meistä uloshengitys. Kipinäläiset lähtivät kohti edessä häämöttävää kuolemanottelua viime vuoden finaalivastustaja Herwannan Punajusseja vastaan, mutta joukkueen ilmapiiriä varjosti roskalehtien alullepanema kohu edellisyön illanvietosta. Osa joukkueen jäsenistä oli lehtien palstojen mukaan viettänyt iltaansa Helsingin keskustassa jonkin muunkin kuin Gatoraden ääressä, mihin ei tosin ole vielä löydetty pitäviä todisteita. Itse toteaisin tähän kokemuksen tuomalla varmuudella seuraavasti: ”En kommentoi.”

Puolivälieräottelu eteni piinaavan tasaisissa merkeissä, kuten edellisvuoden loppuottelukin. Kalabaliikkia saatiin aikaiseksi niin tuomarien kuin vastustajankin kesken, mutta fokus pysyi kuitenkin itse pelissä. Lopputulema oli kuitenkin tällä kertaa karua katseltavaa. Loppukirimme tyrehtyi viime metreillä, ja jäimme lukemissa lopulta vaivaisen yhden juoksun jälkeen, kun tulostaululla kiilsi tulos 5-4 Punajussien eduksi. Edes pelastavaksi enkeliksikin hypetetyn viime hetken hankintamme Faruk ”50 cent” Nazerinkaan panos ei tällä kertaa riittänyt kääntämään ottelun suuntaa yksinään. Rosterimme kaventumisen huomioon ottaen koko joukkueen suoritus oli kuitenkin vähintäänkin kiitettävä, ja Kipinä kaatui kunniakkaasti saappaat jalassa. Sekä fyysinen että henkinen nälkä kasvoivat tuon ottelun aikana täysin uusiin mittoihin tulevia koitoksia varten, joita odotamme jo kuin pieni lapsi jouluaattoa! Reissu oli hieno, ja jätti allekirjoittaneelle sekä haikean kaipuun että h******* kipeät lonkankoukistajat. Onneksi ensi kertaan ei ole kuitenkaan niin pitkä aika! ”Turha on menneestä murhetta kantaa, kun tänään voi kaikkensa antaa!”

Liekehtivin terveisin koko Kipinän poppoon puolesta,

Miika Laitinen

miika

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s