The Otteluraportti

10 Mar

IMG_4030
Kipinän leirissä tiedetään tosipelien koittavan vasta maaliskuussa, joten säästetään hymyt sitten sinne.

Sarja: University Futsal Premier League

Ottelu: Kipinä – Staabi

Aika: 10.11.2015

Paikka: Liikuntatalo Atalpa (61o29’34,0”N 23o46’51,9”E)

Ilman lämpötila: 6 o C

Palloilusalin lämpötila: Käsinkosketeltava

”Te kuuletteko kutsunne? Se on sisäinen äänenne, joka tahtoo saada aikaan muutoksen. Otatko vastaan sen?”

Tavanomaisen talvinen marraskuun tiistai-iltapäivä toi jälleen korventavan tuulahduksen suuren urheilujuhlan tuntua, hien katkua ja voimasanoja Atalpan tiloihin, kun Kipinän futsalryhmittymä marssi jälleen terhakkain askelin kohti hornankattilaa. Punakonetta vastaan asettui tällä kertaa hallintotieteilijöistä laskelmoitu, oksennuksenvihreään asuun sonnustautunut, Staabi ry. Tilanne sarjataulukossa ennen ottelua oli kutkuttava, sillä kumpikin joukkue kituutteli yhä samoissa pisteissä Kipinän ollessa tosin maalieron turvin pykälää korkeammalla. Skismaa ja kipinöitä (badum tsih!) joukkueiden välille löi valmiiksi tuoreessa muistissa kyteneet viime vuoden kamppailut, jolloin ainakin allekirjoittaneella paloi pinna kerran jos toisenkin ivanhumlmaisten ”hyökkäyspään kakkosten” arvoisesti. Oli aika.

Kipinä marssitti jalkeille takuuvarman seitsemän hengen kokoonpanon. Teemu ”Lintu” Lindqvist oli ensimmäistä kertaa tälle kaudelle torjuntavastuussa Sebastian ”Bravo” Kajanderin potiessa burn outia johtuen fyysisistä ja verbaalisista uroteoistaan Kipinän maalinsuulla ja kynän varressa. Ensimmäiset katastrofin ainekset siis leijailivat jo ilmassa.

Ennen kuin ensimmäinenkään kipinäläinen ennätti suomalaisen television kulttiviihteen sanoin toteamaan ”täällä on joku uus haju”, pallo oli jo kotijoukkueen verkon perukoilla. Staabi osoitti siis vaarallisuutensa jo ensimmäisessä hyökkäyksessään ja kristallisoi termin ”haisee maalilta”. Tilanne 0-1.

Tämän jälkeen punakonekin rassari ja öljysi rattaitaan ja ryhdistäytyi. Kipinän tuore hankinta suoraan kehä kolmosen syvistä syövereistä, Riku ”Kiintiöhattutemppu” Oras peippaili Kalle Palanderin tavoin vastustajia keskialueella tarjoillen kliinisen siirron suoraan orjallisesta pumpista kentälle temmeltäneen Taneli ”Love kills slowly” Kalevan jalansijoille. Kipinän tämän kauden ahkerimpana laukojana kunnostautunut Kaleva pysyi tyylilleen uskollisena kiskaisten ensimmäisen kudin tolppaan vain saadakseen ampua vielä toisenkin kerran. Pallo pölsöön ja tilanne tasan 1-1.

Maalista innostuneena Kipinän koneisto löi lisää vettä myllyyn ja lisää löylyä kiukaalle ja mitä näitä nyt on, ja vyörytti kerta toisensa perään highlight reel –tason kuvioita Staabin luukulle. Kipinän kauniimman sukupuolen edustajisto Vuokko ”Ei mulla oo pallopelitaustaa” Jurvakainen ja Emma ”Sinisydän” Autti kokeilivat kerta toisensa perään vastustajan veskarin refleksejä vimmatun ilkeillä kudeillaan. Klap-klap-klap –tyylisen syöttökuvion päätteeksi piikkinä vastustajan lihassa heti sarjan alusta alkaen roikkunut Faruk ”CTU” Nazeri pääsi kuin varkain nokikkain tyhjän maalin kanssa. Tyhjä pesä vei tällä kertaa kuitenkin pidemmän korren Farukin päättäessä väläyttää ehkä autenttisimman koskaan futiskentällä nähdyn spagaatin, minkä johdosta maalintekotilanne kuihtui. Jatkopalloon kirmannut, vastikään keittiöhana-alan yrityksen pystyyn pistänyt, Rikukin häkeltyi vuosikurssitoverinsa elastisuudesta siihen malliin, että riuhtaisi pallon ei-niin-tyylilleen-uskollisena täysin seinille. Eikä mennyt edes samalle seinälle.

”Puhdas on kilpensä, vilpitön virneensä. Tullut on terveenä arvossa nimensä.”

Sitten tapahtui jotain. Koko Atalpan lattia tömisi hervottomaan tahtiin, ja rakennuksen vasta uusitut spottivalot ohajutuivat boltmaisen räjähdysmäisesti kohti salin ovea. Sisään asteli vielä toistaiseksi mustiin pukeutunut, tuliteriin – yhteensä 80 unssin (2,268 kg) painoisiin – Asicsen Gel Blast lippulaivamallin sisäpelikenkiin ujuttautunut figuuri. ”Moi”, hän sanoi. Se oli Tuomas ”Trickshot” Kauppinen. Staabilaisten leuat loksahtelivat yksi toisensa perään, kun tämä taikurimaisista otteistaan vähintäänkin pelikentän ulkopuolella tunnettu sotaratsu sutaisi punanutun ylleen ja harppoi kentälle. Olisiko kyseessä ottelun ratkaiseva käännekohta?

Tiedä häntä, mutta pian tämän jälkeen Staabi latoi tauluun 1-2 –lukemat. Ja vielä perään kolmannenkin. Kipinässä ei kuitenkaan tähän päivään asti ole tunnettu sanaa luovuttaminen, mikä tiesi sitä, että peli oli pian jälleen tasatilanteessa. Ensin Juhana ”Isähahmo” Jyrkiäinen tykitti räväkällä yksilösuorituksellaan vastustamattoman byyrin takakulmaan, minkä jälkeen Farukin spagaatti-gate vol.2 tuotti vihdoin halutun tuloksen maalin muodossa. Tauolle asteltiin lukemissa 3-3.

Puoliajalla Kipinä otti henkisen yliotteen kaivamalla naftaliineista salaisen teknologisen aseensa, jonka avulla joukkue punoi muun muassa kulmapotkujuonia tuhoisin seurauksin. Toisen pään toimia seuratessa usko suomalaiseen päätöksenteko- ja strategisen johtamisen politiikkaan horjui toden teolla, kun Staabi vaihtoi maalivahtiansa. Siis sen ainoan pelaajan, joka oli heidät pitänyt pelissä tähän asti.

Huolimatta ensimmäisen puoliajan musertavasta laukaisutilastosta (56-11 Kipinän eduksi) Staabi onnistui jollain ihmeen kaupalla tai kepulikonstilla varastamaan johdon ottelussa toisen puoliajan alkajaisiksi. Vastustajan maaleista ei Teemua ollut syyttäminen, ja neljännen osuman jälkeen hän olikin mies vimosen päälle paikallaan tolppien välillä pelastaen Kipinän todelliselta ryöpytykseltä. Usein todetaan kuvainnollisesti, että maalivahti seisoo tärkeimmillä hetkillään päällään maalinsuulla, mutta Teemun ollessa kyseessä vertaus on myös varsin käytännönläheinen.

”Emme koskaan luovuta. Emme ketään kumarra. Emme suinkaan tee, mitä muut käskee.”

”Aletaanks pelaan hei jo oikeesti?” kysyi henkilö X Kipinän riveistä. Tämä oli viimeinen pisara. Kipinä aloitti vihdoin ja viimein sen kauan kaivatun ja pelätyn #dominanssin, otti pelin haltuunsa, ja teki kentällä mitä tahtoi (hallinnoi myös ottelun pelikelloa). Emma ja Vuokko jakoivat kentällä kovuutta viimeiseen hiki- ja veripisaraan asti lennätellen vastustajan heiveröisiä pulkannaruja Atalpan seinille tehden tilaa Juhanan keskitykselle, joka löysi lopulta tiensä Rikun oikealle sisäsyrjälle, josta pallo kumahti veret seisauttavalla tavalla yläriman kautta rysään. 4-4. Sama mies oli asialla hetkeä myöhemmin, kun puoliajalla hiottu kulmapotkutilanne vietiin kirjaimellisesti maaliin asti. Syöttäjänä Taneli (joka hetkeä myöhemmin käytti ääntään sellaisten desibelien voimakkuudella, että vähintäänkin Pirkkahallissakin meneillään olleissa treeneissä ymmärrettiin syöttää). Pian myös Kipinän ykkösvuosikurssin Legion of Doom (Kauppinen – Oras – Nazeri) yhytti vihdoin toisensa ajatuksen tasolla kaunistellen uskomattoman muodostelman päätteeksi lukemia entisestään. Maalin viimeistelijänä toimi Kauppinen. Kirsikkana kakun päälle Nazeri viimeisteli vielä ajokoiramaisen karvaustyöskentelyn päätteeksi loppulukemat 7-4:ään.

Kipinä oli jälleen osoittanut todellisen luonteensa. Joukkue hitsautuu päivä päivältä kohti ultimaattista virheettömyyttä. Vanhoja jyyriä pysyy kyydissä, ja uusia tulee jatkuvalla syötöllä. Oletko SINÄ seuraava?? Oman panoksensa tämänpäiväiseen menestykseen antoi varmastikin myös allekirjoittanut jättäytymällä pelikentiltä pois, ja keskittymällä johonkin aivan muuhun. Ensi viikolla jatketaan taas!

Loppuun vielä Juaneksen La Camisa Negra lyrics, ja linkki videoon. P.s. Jos ja kun haluat lukea tämän kaiken roskan uudestaan, visit Okablogi.

Tengo la camisa negra
Hoy mi amor esta de luto

Hoy tengo en el alma una pena
Y es por culpa de tu embrujo

Hoy sé que tú ya no me quieres
Y eso es lo que más me hiere
Que tengo la camisa negra
Y una pena que me duele

Mal parece que solo me quedé
Y fue pura todita tu mentira
Que maldita mala suerte la mía
Que aquel día te encontré

Por beber del veneno malevo de tu amor
Yo quedé moribundo y lleno de dolor
Respiré de ese humo amargo de tu adiós
Y desde que tú te fuiste yo solo tengo:

Tengo la camisa negra
Porque negra tengo el alma
Yo por ti perdí la calma
Y casi pierdo hasta mi cama

Come on come on baby
Te digo con disimulo
Tengo la camisa negra
Y debajo tengo el difunto

Tengo la camisa negra
Ya tu amor no me interesa
Lo que ayer me supo a gloria
Hoy me sabe a pura
Miércoles Por la tarde y tú que no llegas
Ni siquiera muestras seсas
Y yo con la camisa negra
Y tus maletas en la puerta

Mal parece que solo me quedé
Y fue pura todita tu mentira
Que maldita mala suerte la mía
Que aquel día te encontré

Por beber del veneno malevo de tu amor
Yo quedé moribundo y lleno de dolor
Respiré de ese humo amargo de tu adiós
Y desde que té te fuiste yo solo tengo:

Tengo la camisa negra
Porque negra tengo el alma
Yo por ti perdí la calma
Y casi pierdo hasta mi cama

Come on come on baby
Te digo con disimulo
Tengo la camisa negra
Y debajo tengo el difunto

Tengo la camisa negra
Porque negra tengo el alma
Yo por ti perdí la calma
Y casi pierdo hasta mi cama

Come on come on baby
Te digo con disimulo
Tengo la camisa negra
Y debajo tengo el difunto

IMG_4017

Rakkain terveisin, Sensei #71 (kuva ei liity tapaukseen)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s