Ajatuksia menneisyydestä ja tulevaisuudesta

6 Hel

Vuonna 2013, kun menin päivää ennen uusien opintojen alkua Sorsapuistoon piknikille, odotin hieman pelonsekaisin tuntein, mitä perillä odottaa. En tiennyt, millaista yliopisto-opiskelu on ja millaisia ihmisiä uudet opiskelukaverini tulisivat olemaan.

Sorsapuistossa istui piknikillä sekä aiemmin aloittaneita opiskelijoita että uusia fukseja. Kaikki toivottivat uuden OKAlaisen heti tervetulleeksi ja piknikin kuluessa pelko ja jännitys tulevasta väistyivät sivuun. Illalla olin iloinen ja onnellinen: Mitä tahansa elämä tästä eteenpäin toisikaan, tiesin kuuluvani johonkin ja saavani tukea muilta opiskelijoilta!

Fuksivuoden puolessa välissä vuoden 2014 hallitus aloitti toimintansa, jonka yhtenä tarkoituksena oli kehittää ja vakiinnuttaa tuutorointia ja tapahtumia. Tuona vuonna monet tapahtumat saivat liikkeelle hurjat osallistujamäärät ja erilaiset Tampereelle syntyneet ja Hämeenlinnasta siirtyneet tapahtumat saivat joko uusia muotoja tai vahvistivat asemaansa perinteiden ketjussa. Tuutoroinnissa lanseerattiin uusi kaksivuotinen tuutorvastaavan pesti, jonka tarkoituksena oli parantaa hyvien käytänteiden siirtyminen ja toiminnan kehittyminen fuksien ensimmäisten viikkojen osalta.

Vuonna 2015 hallitus otti tavoitteekseen parantaa edunvalvonnan osa-alueita. OKAn henki oli selvästi saatu siirrettyä Hämeenlinnasta Tampereelle, joten resursseja voitiin vapauttaa nyt juhlien järjestämisestä kovemmille vesille. Vuoden aikana käytiin jäsenistön ansiosta isoja ja monin paikoin vaikeita keskusteluja, jotka mahdollistivat toiminnan tarkastelun uusin silmin. Edunvalvonnan näkökulmasta tehtiin isoja päätöksiä, joiden hedelmiä voimme toivottavasti poimia tulevaisuudessa.

Menneet vuodet ovat tuoneet kaikki oman kortensa OKAn ainejärjestötoiminnan kehittämiseen, mutta mitä tuleva vuosi tuokaan tullessaan?

Vuoden 2016 tavoitteina on toiminnan organisoinnin kehittäminen sekä poikkitieteellisen yhteistyön parantaminen kansallisesti sekä Tampereen sisällä. Toivomme voivamme kehittää OKAn toimintaa niin, että se palvelee selkeämmin ja ennakoivammin verrattain suuren ainejärjestön jäsenistön tarpeita. Yhtenä organisoinnin kehittämisen kulmakivenä on toiminnan hahmottaminen vuositasolla yksittäisten tapahtumien sijaan.

Yhteistyön saralla olemme ottaneet pieniä askelia vuosi vuodelta. Ennen vuoden vaihdetta pääsimme ensimmäistä kertaa osallistumaan Pikkujouluristeilylle muiden opettajankoulutuskaupunkien opettajien kanssa. Tampereen sisällä meillä on loistava mahdollisuus tiivistää yhteistyötä esimerkiksi Kasvon alaisten ainejärjestöjen kanssa sekä kehittää yhdessä jotakin, joka palvelisi mahdollisesti muitakin tiedealoja joko viihteen tai koulutuksen saralla.

Näiden ajatusten myötä toivotan innostavaa vuotta kaikille! Se onnellisuuden tunne, joka valtasi kohta kolme vuotta sitten uuden yliopistolaisen mielen, on vuosi vuodelta vain vahvistunut ja muuttunut syväksi rakkaudeksi omaa ainejärjestöä kohtaan. Meillä on OKAssa moni asia todella hyvin ja siitä saa kiittää täysin jokaista loistavaa ihmistä, joka kuuluu mukaan ainejärjestöön!

 

Terveisin,
Sara Komulainen
OKA ry / Puheenjohtaja

IMG_0281.JPG
Alla vielä muutamia ajatuksia vuosien varrelta, joihin törmäsin lukiessani OKAblogin kirjoituksia. Kuten ihmiselämään, myös ainejärjestön ajanlaskuun mahtuu ne ojanpohjat ja vuorenhuiput. Tärkeintä on selviytyä jokaisesta mäestä lopulta yhdessä!
 

”Oka ry. toivottaa voimaa ja rohkeutta kaikille pääsykokeisiin valmistautuville ja voi taas ainejärjestönä polkea jopollaan läpi loskan ja ravan kohti aurinkoista tulevaisuutta uudessa toimintaympäristössä.” (Topias Kareinen keväällä 2012, kun Tampereen yliopisto julkaisi tiedotteen, jossa kerrottiin Tampereelle samana vuonna siirtyvän HOKLin olevan vuoden eniten ensisijaisia hakijoita kerännyt hakukohde.)

”Aviisin päätoimittaja kyseli ”Mitä vittua!?” puheluni aikana, vielä syödessäni Laudaturin antimia, että miten meillä muuten menee täällä Hämeenlinnassa? En oikeastaan osannut vastatata kysymykseen, joten sanoin: ”Tehdään OKAsta juttu syksyllä 2012”.” (Tuntematon OKAlaisen ajatuksia keväältä 2012.)

”Kävin tänään museossa. Sinne tuli muutama muukin utelias opiskelija ihmetellen mistä lähtien täällä laitoksessa on ollut museo. En minä tiedä. Mutta otin OKAn omat kamat, rullasin Hämeenlinnan alakansakoulun seminaarin toverikunnan sekä oppilaskunnan liput, otin standardit ja henkiset perimät, jotka kuuluvat vastedes OKAn vaalittaviksi.” (Samainen OKAlainen keväällä 2012, juuri ennen viimeisen vuoden loppumista Hämeenlinnassa.)

”Aktiivista ja yhteisöllistä tekemistä, kun touhutaan, opiskeluviihtyvyys ja sitäkautta motivaatio nousevat kuin lohet vastavirtaan. Yksikkömme on nuori. Sillä on kasvukipuja. Valmista ei tule heti. Senpä takia meidän jokaisen tarvii sitä rakentaa. Tekosyyt ei kelpaa. Osallistumalla vaikutat. ”(Harri Suhonen syksyllä 2012, kun HOKLi oli aloittanut toimintansa Tampereella)

 

”Pienen rakennuksen seinät ovat tulleet välillä vastaan erilaisten intressien joutuessa törmäyskurssille. Onneksi keskusteluilmapiiri on ollut avoin ja asioita on päässyt puimaan eri väyliä myöten. Henkilökunta on saanut vuoden aikana uurastaa meidän opiskelijoiden tavoin lähes tuplamäärän kaikkien rutiinien muututtua.” (Topias Kareinen keväällä 2013, ensimmäisen Tampere-vuoden kääntyessä loppua kohti.)

”Kesän aikana on tullut useampaan otteeseenkin juteltua vuosikurssilaisten kanssa juuri siitä, ja tultu siihen tulokseen, että missään muualla yliopistomaailmassa ei varmasti ole sellaista yhteishenkeä ja porukkaa, mitä meillä OKAssa on. Yliopistossa ei missään olla niin tiiviisti yhdessä kun meillä ja väistämättäkin se ryhmähenki tulee heti alusta alkaen.” (Maija Reinikainen kesällä 2013.)

”P.S. Tamyn pikkulinnut kertoivat, että yliopistolla puhutaan, että ”On ne luokanopeopiskelijat aika rytinällä tulleet Tampereelle.. ne on kyllä huomattu.” ”(Helmi Sallinen syksyllä 2013, yliopiston avajaisten jälkeisistä tunnelmista.)

”Iloista puheensorinaa, nurkista kuuluvia naurunpyrskähdyksiä ja pullonpyöritysringin paljastuksia kuunnellessa ei voinut olla ajattelematta, että vitsit on siistiä olla OKAmimmi.” (Moona Klemola syksyllä 2013 muistellessaan ensimmäistä saunailtaa.)

”Ai-van mah-ta-vaa!! Parempia opiskelijakavereita, opiskelukaupunkia tai koulutusta ei voi olla olemassakaan! Tämä on sitä elämää, tätä mä rakastan, ja kukapa meistä ei rakastaisi? Meininki on just eikä melkeen ja se näkyy ja tuntuu! Tätä en osannut odottaa, mutta maistiaisen saatuani, en aio tästä luopuukaan!” (Linda Vatanen keväällä 2014 opiskelusta Tampereen yliopiston luokanopettajankoulutuksessa.)

”Kyllä sai olla taas ylpee omasta ainejärjestöstään!” (Noora Reinikainen keväällä 2014 OKAn käytyä Joensuussa Talvipäivillä.)

”Iloista on ollut myös huomata, että toimintakulttuuri on muuttunut hallituksen lisäksi myös yhdistyksen jäsenistössä. Niin kokouksissa kuin yleisessä OKAan liittyvässä käytäväkeskustelussa on mukana entistä enemmän väkeä myös hallituksen ulkopuolelta.” (Sampo Yli-Panula keväällä 2015.)

”Oi Oka on!” (Minna Kaitajärvi syksyllä 2015 ensimmäisestä opiskelukuukaudesta.)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s