Kipinän turnausraportti: OSM-salibandy 2019

6 Tou

Edes kukko ei ollut ehtinyt laulaa, kun Seminaarin Kipinä starttasi karavaaninsa, ja täyteen pakatut autot suuntasivat läpi aamuisen Hämeen kohti Vierumäkeä. Tuttu toukokuinen lumipeite peitti peltoja, kun autokunnat aloittelivat sparraamistaan tulevaa koitosta silmällä pitäen. Olisi aika Opiskelijoiden salibandyn SM-kisojen, jotka ovat jo sellaiset kinkerit, että olisi odotettavissa tiukkaa vääntöä. Tuttu pysähdyspaikka Tuulosella ei pettänyt tälläkään kertaa. Löysät pekonit naamariin, ja matka jatkui kohti Vierumäen hornankattilaa. Unihiekat ravisteltiin silmistä viimeistään Lahden kohdalla, kun joukkueen avauskokoonpanot lävähtivät valmennusjohdon toimesta eetteriin. “Kritiikkiä saa esittää, mutta sitä ei välttämättä oteta huomioon” oli tarkka lainaus valmennusjohdolta. Saatte jokainen siitä itse tulkita, millaisen ikeen alta ensimmäiseen otteluun lähdettiin.

Kipinä – Pedago 4-2
Pukuhuoneeseen saapuessamme vastustajat piirtelivät kuvioitaan fläppitaululle, joka herätti kysymyksiä, oliko viimetipan poisjäännit valmentajapenkillä syönyt taktisen edun joukkueeltamme. “Pelataan omaa peliä. Jos pelaisimme vastustajan peliä, pelaisimme silloin omaa joukkuettamme vastaan. Klassinen filosofinen paradoksi siis”, pohti valmennusjohto. Peli ei vaatinut ennalta kirjoitettua tunti- tai jaksosuunnitelmaa, vaan syvään päätyyn hypättiin ilman kastautumista. Kipinän ensimmäinen ottelu turnauksessa sai hyvän lähdön, kun vastaan asettui sieluntoverimme Jyväskylästä. Ottelussa pelattiin kovaa, mutta rehdisti. Punakoneen pelätty sentterikalusto piti omanlaisensa oppitunnin, ja painoi jokainen maalin mieheen. Peli olikin sitä kautta taputeltu. “Tapasin Pedagolaisia Talvipäivillä. Raumalla kaikki olivat yhtä perhettä, mutta peli on peliä. Koen, ettei kenelläkään jäänyt pelistä mitään hampaankoloon. Tasainen peli ja hyviä tilanteita molemmissa päädyissä, opettajan auktoriteetilla mentiin eteenpäin. Onko tämä kuitenkaan sitä, mitä tulin Kipinän peleistä hakemaan?” kommentoi Juliaana Kivi fair playhin viitaten.

Kipinä – Mutsis haaremi 2-4
Aikamoisen haaremin mutsi olikin löytänyt! Rosterista löytyi muutama liigapelaaja ja divarijyriä, mutta se ei Kipinän pakiston konkaria Sofia ”Riisto” Rodriguezia hetkauttanut. Oli meinaan liigapojat helisemässä, kun Sofia Ryövärintytär rouhi ammattimaisin ottein palloa punakoneelle. ”Kuuleman mukaan liigapelaajat itkivät äitiä apuun vaihtopenkillä, mutta pidetään huhut huhuina.”, Rodriguez kommentoi. Peli oli tiukkaa vääntöä ja pallo sahasi päädystä päätyyn. Ottelun lopputulos ei imartele Kipinää, mutta se ei jäänyt vajaista suorituksista kiinni – vastustaja oli nyt vaan parempi. Kotikenttäetu ja hurraavat kannattajat saattoivat Haaremin voittoon ja Kipinän hiomaan pelikuvioitaan lounaan pariin. Lounas olisikin tullut jo tarpeeseen ennen peliä, koska energiavarannot olivat lopussa jo aamuvarhaisella liikkeelle lähteneiltä pelureilta. Joukkueen kurnivat vatsat kuuluivat varmasti myös vaihtopenkille, sillä vastustajan numero 29 kertoi luulleensa ääniä merkiksi punanuttujen suuresta maalinälästä.

Karelian kylpy ja rummautus – Kipinä 5-5
Päivän viimeinen ottelu urheiluhallissa ja kaksi melko väsynyttä joukkuetta vastakkain. Kipinällä oli marssittaa otteluun kaksi täyttä kentällistä sekä vielä yksi hyökkäysvitja kun vastustaja rehki vain yhden vaihtomiehen voimin. Ottelussa edettiin rinta rinnan ja johto vaihtui useaan otteeseen. Pelissä nähtiin erikoinen episodi, kun Kipinä pääsi parhaalta maalintekosektorilta hiomaan vapaalyöntikuvioita. Pallon taakse asettuneet Aleksi Reinikka sekä Teemu Niemi saivat kahdella yrityksellään pallon kertaalleen maaliin saakka, mutta tuomari uusi molemmilla kerroilla suorituksen. Kolmas kerta toden sanoi ja hieman muutetun kuvion jälkeen Tomi Husu paukutti ottelun tasoihin. Tämäkään ei riittänyt vaan Karelia karkasi vielä kertaalleen johtoon. Ottelun viimeisillä sekunneilla tasoitusmaali roikkui ilmassa ja Teemu Niemi räjäytti koko urheiluhallin katsomon suoraan huutoon. Heti kun tasoitusta alettiin juhlia, tuomari puhalsi kolmesti pilliin. Ottelun jälkeen Teemu kommentoi puolen kentän laukaustaan toteamalla, että piti silmät kiinni ratkaisevalla hetkellä, kun laukaus lähti. Maaliaan hän tajusi tuulettaa vasta kun joukkuetovereiden kädet olivat nousseet kohti kattoa. “Jos tämä vielä joskus onnistuu uudestaan, lakkaan pelaamasta Veikkauksen pelejä. On meinaan rouva Fortuna ollut puolellani jo aivan tarpeeksi!”, Niemi kommentoi. Maalipörssiä alati ylöspäin kivunneelta Reinikalta ei kommentteja saatu hänen keskittyessään meemien tekemiseen. “Se tunne, kun nakutat pallon ylämummoon kerta toisensa jälkeen.” Aleksi “Memegenerator” Reinikka naurahti.

Sählymailat vaihtuivat uima- ja olutlaseihin, kun punakone saavutti majoituspaikkansa. Ja majoitusvastaava totta tosiaan oli aikamoisen paikan valinnut! Opiskelijabokseihin tottuneen ryhmästä pääsi vain kohahdus, kun avain naksahti lukkoon. “On sitä kämäsempiäkin luukkuja nähty.”, kommentoi Lotta Hakomäki kylpyammeesta. Jo legendaksi muodostunut Timpan kartano siis löysi veroisensa haastajan nyt Lahdesta. Ilta vierähti pelatessa Aliasta pantomiimina ja nauttien saunan tuomasta rentoudesta pohkeissa. “Kenen idea oli pantomiimi? Jos lapussa lukee paprika, niin miten sen näyttelet?! Ensi reissulla pitäydymme Ilari Leppäniemen arvoituksissa, joissa on edes jotain järkeä.”, Rodriguez toivoi. Pallo on siis heitetty.
Raskas päivä vei Kipinän aikaisin petiin ja pirteinä uuteen päivään. Aamupalapöytä notkui tarjoiluistaan ja varsinkin aamupalapöydän tuolit notkuivat, kun univelkainen Netta Taskinen rojahti istumaan epäilyttävän rusahduksen saattelemana. “Se oli merkki jostain ylemmiltä voimilta, oon ihan satavarma. Nyt on aika lopettaa istuskelu ja suunnata kentille”, kommentoi Anni Pietarinen. Eli ei muuta, kun laukut kyytiin ja mailat aloitusasentoon.

FBC-KY 2 – Kipinä 2-8
Peli kestää 30 minuuttia. Kun Kipinä nakutti peräti kahdeksan maalia, voidaan jo lyhyen matematiikan oppimäärälläkin todeta, että tahti on ollut todella kova! Matemaatikko Joona Halisen mukaan verkko heilui n. 3,75 minuutin välein. Tahti on siis hyvin lähellä samaa mitä Ruotsin jääkiekkomaajoukkue esitti vuoden 2003 puolivälieräottelussa, jonka kaikki näemme edelleen pahimmissa painajaisissamme. Tällä tahdilla tuulettaminen kävi jo urheilusuorituksesta – ja voi pojat mitä tuuletuksia me näimmekään! Lapinlahden lahja maailmalle, suoraan Matin ja Liisan asemalta junantuoma velikulta Ville Pasanenkin pääsi esittelemään koulutelinejumppataustaansa verrattoman kärrynpyörän muodossa. ”Olen kattonut JuuTubesta videoita itänaapurimme voimistelukulttuurista. Siellä tehdään asiat loppuun asti, kuten Pasanen juuri teki. En tiennyt Lapinlahden olevan kuitenkaan ihan niin idässä”, kommentoi Joona Halinen vaihtopenkiltä. ”Syyskokouksessa minulle kerrottiin, että Kipinä on vielä tänäkin päivänä itsenäinen naisvoimisteluyhdistys. Perinteen miehenä halusin pitää tätä yllä.” kommentoi vuorostaan Pasanen jolle hatut lensivät lehtereiltä hänen tehdessään hattutempun +1 maalia. Jäämme odottamaan seuraavan turnauksen permantoesityksiä innolla.

VisBasyl – Kipinä 4-2
Ottelun asetelmat olivat selvät peliin lähdettäessä! Taitavaksi pallolliseksi joukkueeksi profiloitunut VisBasyl vilisi entisiä säbäniiloja sekä hokijonneja. Sarjataulukko osoitti myös vahvaa pelivirettä, sillä VisBasyl keikkui kärkipaikalla. Kipinän taktiikaksi oli turnauksen kuluessa muodostunut ns. ruskea kilpikonna. ”Valittu pelistrategia ei sopinut minulle oikeastaan ollenkaan, joten jouduin kokeilemaan pelipaikan vaihtamista kadonneen pelivireen löytymiseksi. ” kommentoi Kiia Kokko, “Kaikki parhaathan pelaavat rightin mailalla.” Kokon monipuoliset otteet vertikaalisuunnassa vakuuttivat meistä jokaisen. Kipinä kaipaa juuri tällaisia koko kentän pelaajia, jotka voivat tarvittaessa pelata kumpi tahansa käsi alhaalla. Hokijonnejen takatukat viuhuivat, mutta eivät viuhuneet sen jälkeen, kun Anni Pietarinen nappasi susikädellä niistä kiinni aktiivisen takakarvauksen päätteeksi. ”Mielestäni takatukat ovat niin 2000-lukua” totesi Pietarinen erään kulmaväännön päätteeksi vastustajalle. Kipinä pakotti uhrautuvalla puolustuspelillään vastustajan pelaamaan tosissaan eikä myynyt nahkaansa helpolla. Edellisessä ottelussa maalitilinsä avannut Netta Taskinen kommentoi katkennutta maaliputkeaan seuraavasti ottelun jälkeisessä haastattelussa: ”Elä sie poeka minuva tuu huastattelemaan! On nimittäenniisä aeka syvissä vesissä uisteltu”. Haastattelun jälkeen Taskinen nähtiin viereisellä kentällä ampumassa tulisia lämäreitä harjoitusmielessä. “Voe olla, että ens pelissä suattaapi muali tulla. Voe olla, ettei”, Taskinen kommentoi harjoittelun lomasta.

Kipinä – SB Bad teachers 2-4
Viimeisessä runkosarjan ottelussa eteen asettui Helsingin OKL. Aikamme keskusteltuamme inkluusiosta ja vuosityöajasta, oli aika laittaa napit vastakkain – napit takeista, jotka Kipinä oli jättänyt lounaalla naulakkoon. ”Mitä. Just. Tapahtu?”, ihmetteli Lotta Hakomäki, kuka esiintyi ensimmäistä kertaa Kipinän paidassa pistävänä piilokärkenä. ”No, vastustaja nyt vaan oli parempi. Sähly on siitä yksinkertainen peli, että eniten maaleja tehnyt joukkue voittaa. Siihen tulet tottumaan Kipinän peleissä.”, kommentoi Vierumäen pisimmäksi mieheksi tituleerattu Aleksi Anttila. Heidänkään tuliset otteet kahteen suuntaan eivät aivan riittäneet, kun Stadi vs. Lande-ottelussa tuli niin sanotusti apulantaa niskaan. Vierumäki on Heinolaa. Toni Wirtanen on Heinolasta. Apulantaa. Armoa ei annettu, kun Bad Teachers piti Kipinää pihtiotteessa ja antoi piiskaa. Jokainen hyökkäys oli pahempi toistaan, kun todellisuus iski vasten Kipinän kasvoja.
Samaan aikaan toisaalla Kipinän vemppakaksikko Husu&Halinen kävivät tekemässä tuttavuutta paikallisen sairaanhoidon palveluihin. Joukkueen sekoitetut kokoonpanot toivat epävarmuutta peliin, koska joukkueiden kemiat eivät kohdanneet siitäkään huolimatta, että suurin osa on jo suorittanut monialaiset kemian opinnot. Lahden kaupungin karuus sekä elämän ensimmäiset nilkkarallit saivat joukkueen nestorin Tomi Husun päivittelemään ottelun lopputulosta kovaan ääneen muiden potilaiden kuunnellessa tarkasti kaksikon urheiluromanttisia tarinoita. “Luuletko, ettei minulla ollut jo tarpeeksi koettelua tämän tulehtuneen umpisuoleni kanssa. Pitääkö minun vielä kuunnella tällaisia jorinoita jostain höntsypeleistä”, kuultiin muuan lahtelainen tokaisevan. On se vaan karu kansa.

Kipinä – Karelian kylpy ja rummautus 4-3 rl
Voi ettien että mitä urheilun juhlaa ja järjetöntä draaman kaarta! Yleensä pronssipelejä luonnehditaan turhiksi, sillä mestaruushan se vain ratkaisee. Tällä kertaa pronssipeli oli kuitenkin kahden vahvan joukkueen taistelua aivan loppuun saakka! Karelia sai heti ensimmäisestä hyökkäyksestä salamamaalin, joka kummitteli todella pitkään tulostaululla ainokaisena, kunnes aivan erän lopussa Joensuun kasvatit onnistuivat toistamiseen. Erätauolla jo hieman leuka kosiskeli rintaa joukkueen sisällä, mutta Sampo Rauvola otti koko joukkueen reppuselkäänsä tekemällä kaksi todella tärkeää maalia ja toi Kipinän tasoihin! ”Tein vain oman osuuteni” kommentoi Rauvola vaatimattomasti vaihtoaitiossa. Varsinais-Suomesta Pirkanmaalle asettuneen nuorukaisen naama oli loppupelin ajan maakunnalleen uskollisesti kuin Naantalin aurinko. Peli-intonsa jälleen löytänyt Kipinä painosti kovasti ja Ville Pasasen uskomattoman kaukolaukauksen siivittämänä sai ansaitun johtoaseman ensimmäistä kertaa ottelussa. Mutta ruskea kilpikonna paljasti vatsansa liian aikaisin ja Karelia kiri vielä tasoihin. Tunnelma tiivistyi ja ilmaa olisi voinut leikata veitsellä. Tällaista jännitystä ei nimittäin Vierumäellä ole aikoihin koettu.
Varsinaisen peliajan jälkeen tuomari tuli opastamaan joukkueita, kuinka niitä rankkareita oikein vedetään. Tämä huvitti erityisesti Reinikkaa, joka myöhemmin suihkutiloissa kehuskeli 100% rankkarisaldollaan. Ensimmäisen vastustajan nollannut Marko Huusela antoi läpyt Reinikalle ennen tämän rankkariyritystä. ”Poika on taikauskoinen! Eilen oli syönyt lounaalla kaksi keksiä, koska halusi tehdä kaksi maalia seuraavassa ottelussa. Uskoin, että joukkueen ykköspelaajan kosketus olisi auttanut miestä hankalassa tilanteessa ja auttoihan se!” Huusela myhäili ottelun jälkeen. Toiset laukojat ottivat roolia omilla tahoillaan. Vastustajan pehmeäkätinen pakki veivasi pallon upeasti ohi Markon vartioiman maalin, jota seurasi Teemu Niemen vuoro astella pallon taakse. Kovana kikkamiehenä tunnettu Teemu saattoi tehdä pallon kanssa mitä tahansa, joten joukkue toivoi todellakin parasta. Hitaan lähestymisen ja onnistuneen veivailun jälkeen pallo kuitenkin jäi kierimään väärälle puolelle maaliviivaa vastustajan veräjänvartijan ollessa tehtäviensä tasalla. Ennen viimeistä paria ottelu oli tasan! Huusela kuitenkin oli saanut upeilla otteillaan yliotteen vastustajan ykköstähdistä ja viimeinen laukoja pistikin hätäpäissään pallon kohti juoksuradalla ottelua seuranneita cheerleadereita. Tämä tarjosikin Aleksi Anttilalle ratkaisijan viittaa, jonka kylmänviileän väsytystaistelun jälkeen pääsi ampumaan pallon tyhjään maaliin. ”Olen saanut suomenmestaruusmitalin 2011 lähtien joka vuosi, enkä halua, että putkia katkeaa vielä” kehuskeli Anttila tuoreeltaan mediaosaston hänet piiritettyä.
Kipinä jatkoi vakuuttavia otteitaan pronssipeleissä salibandyn saralla ottamalla toisen pronssimitalin putkeen sm-tasolla. Joukkue pelasi kaikin puolin upean ja tasapainoisen turnauksen ja pystyi haastamaan jokaisen vastaan asettuneen joukkueen omalla pelitavallaan. Ylpeänä joukkueestaan on hyvä jatkaa kesälaitumille.

Näkemisiin taas seuraavissa turnauksissa ja Atalpan vuoroilla!
#31 JOHA & #25 Multitaskinen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s