OKA ry:n logouudistus – jotain uutta, jotain vanhaa ja jotain haalareiden sinistä

19 Elo

Oka_logo

Syyskokouksessa 2018 päätettiin lähteä uudistamaan OKA ry:n visuaalista ilmettä, ja tuon uudistuksen myötä meidän logomme on tänään vaihtunut.

Prosessi alkoi jäsenille avoimella ideakilpailulla, jossa haettiin ajatuksia siitä, miltä uusi logo mahdollisesti voisi näyttää. Kyselyn vastauksissa näkyi kantavana teemana selkeys, yksinkertaisuus sekä visuaalisuus.

Ideakilpailun jälkeen okalaisilla oli mahdollisuus lähettää oma ehdotuksensa visuaalisen ilmeen uudistamisesta. Näistä ehdotuksista äänestettiin jäsenistön kesken, ja kolme eniten ääniä saanutta kuvaa pääsi mukaan viimeiselle kierrokselle, jonka voittajaksi selviytyi Heta Ojellin suunnittelema logo. Alkuperäinen luonnos lähetettiin graafikolle (Aleksi Murtojärvi), joka viimeisteli kuvan valmiiksi logoksi.

OKA logo 2019

Uusi logo yhdistää visuaalisesti siis jotain uutta, jotain vanhaa ja jotain sinistä – tällä kertaa haalareiden sinistä. Logossa on säilytetty pala historiaa Hämeenlinnan ajoilta, josta OKA ry 100 vuotta sitten lähti liikkeelle, sekä huomioitu uusi kotipaikka Tampereella, jossa okalaiset nykyään näkyvät ja kuuluvat.

ONNEA FUKSIT!

25 Kes

Tuutoreiden tervetulovideo OKAn fukseille 2019.
Tuutoreihin pääset tutustumaan täältä >>>

Syksyllä nähdään!

 

Kipinän turnausraportti: OSM-salibandy 2019

6 Tou

Edes kukko ei ollut ehtinyt laulaa, kun Seminaarin Kipinä starttasi karavaaninsa, ja täyteen pakatut autot suuntasivat läpi aamuisen Hämeen kohti Vierumäkeä. Tuttu toukokuinen lumipeite peitti peltoja, kun autokunnat aloittelivat sparraamistaan tulevaa koitosta silmällä pitäen. Olisi aika Opiskelijoiden salibandyn SM-kisojen, jotka ovat jo sellaiset kinkerit, että olisi odotettavissa tiukkaa vääntöä. Tuttu pysähdyspaikka Tuulosella ei pettänyt tälläkään kertaa. Löysät pekonit naamariin, ja matka jatkui kohti Vierumäen hornankattilaa. Unihiekat ravisteltiin silmistä viimeistään Lahden kohdalla, kun joukkueen avauskokoonpanot lävähtivät valmennusjohdon toimesta eetteriin. “Kritiikkiä saa esittää, mutta sitä ei välttämättä oteta huomioon” oli tarkka lainaus valmennusjohdolta. Saatte jokainen siitä itse tulkita, millaisen ikeen alta ensimmäiseen otteluun lähdettiin.

Kipinä – Pedago 4-2
Pukuhuoneeseen saapuessamme vastustajat piirtelivät kuvioitaan fläppitaululle, joka herätti kysymyksiä, oliko viimetipan poisjäännit valmentajapenkillä syönyt taktisen edun joukkueeltamme. “Pelataan omaa peliä. Jos pelaisimme vastustajan peliä, pelaisimme silloin omaa joukkuettamme vastaan. Klassinen filosofinen paradoksi siis”, pohti valmennusjohto. Peli ei vaatinut ennalta kirjoitettua tunti- tai jaksosuunnitelmaa, vaan syvään päätyyn hypättiin ilman kastautumista. Kipinän ensimmäinen ottelu turnauksessa sai hyvän lähdön, kun vastaan asettui sieluntoverimme Jyväskylästä. Ottelussa pelattiin kovaa, mutta rehdisti. Punakoneen pelätty sentterikalusto piti omanlaisensa oppitunnin, ja painoi jokainen maalin mieheen. Peli olikin sitä kautta taputeltu. “Tapasin Pedagolaisia Talvipäivillä. Raumalla kaikki olivat yhtä perhettä, mutta peli on peliä. Koen, ettei kenelläkään jäänyt pelistä mitään hampaankoloon. Tasainen peli ja hyviä tilanteita molemmissa päädyissä, opettajan auktoriteetilla mentiin eteenpäin. Onko tämä kuitenkaan sitä, mitä tulin Kipinän peleistä hakemaan?” kommentoi Juliaana Kivi fair playhin viitaten.

Kipinä – Mutsis haaremi 2-4
Aikamoisen haaremin mutsi olikin löytänyt! Rosterista löytyi muutama liigapelaaja ja divarijyriä, mutta se ei Kipinän pakiston konkaria Sofia ”Riisto” Rodriguezia hetkauttanut. Oli meinaan liigapojat helisemässä, kun Sofia Ryövärintytär rouhi ammattimaisin ottein palloa punakoneelle. ”Kuuleman mukaan liigapelaajat itkivät äitiä apuun vaihtopenkillä, mutta pidetään huhut huhuina.”, Rodriguez kommentoi. Peli oli tiukkaa vääntöä ja pallo sahasi päädystä päätyyn. Ottelun lopputulos ei imartele Kipinää, mutta se ei jäänyt vajaista suorituksista kiinni – vastustaja oli nyt vaan parempi. Kotikenttäetu ja hurraavat kannattajat saattoivat Haaremin voittoon ja Kipinän hiomaan pelikuvioitaan lounaan pariin. Lounas olisikin tullut jo tarpeeseen ennen peliä, koska energiavarannot olivat lopussa jo aamuvarhaisella liikkeelle lähteneiltä pelureilta. Joukkueen kurnivat vatsat kuuluivat varmasti myös vaihtopenkille, sillä vastustajan numero 29 kertoi luulleensa ääniä merkiksi punanuttujen suuresta maalinälästä.

Karelian kylpy ja rummautus – Kipinä 5-5
Päivän viimeinen ottelu urheiluhallissa ja kaksi melko väsynyttä joukkuetta vastakkain. Kipinällä oli marssittaa otteluun kaksi täyttä kentällistä sekä vielä yksi hyökkäysvitja kun vastustaja rehki vain yhden vaihtomiehen voimin. Ottelussa edettiin rinta rinnan ja johto vaihtui useaan otteeseen. Pelissä nähtiin erikoinen episodi, kun Kipinä pääsi parhaalta maalintekosektorilta hiomaan vapaalyöntikuvioita. Pallon taakse asettuneet Aleksi Reinikka sekä Teemu Niemi saivat kahdella yrityksellään pallon kertaalleen maaliin saakka, mutta tuomari uusi molemmilla kerroilla suorituksen. Kolmas kerta toden sanoi ja hieman muutetun kuvion jälkeen Tomi Husu paukutti ottelun tasoihin. Tämäkään ei riittänyt vaan Karelia karkasi vielä kertaalleen johtoon. Ottelun viimeisillä sekunneilla tasoitusmaali roikkui ilmassa ja Teemu Niemi räjäytti koko urheiluhallin katsomon suoraan huutoon. Heti kun tasoitusta alettiin juhlia, tuomari puhalsi kolmesti pilliin. Ottelun jälkeen Teemu kommentoi puolen kentän laukaustaan toteamalla, että piti silmät kiinni ratkaisevalla hetkellä, kun laukaus lähti. Maaliaan hän tajusi tuulettaa vasta kun joukkuetovereiden kädet olivat nousseet kohti kattoa. “Jos tämä vielä joskus onnistuu uudestaan, lakkaan pelaamasta Veikkauksen pelejä. On meinaan rouva Fortuna ollut puolellani jo aivan tarpeeksi!”, Niemi kommentoi. Maalipörssiä alati ylöspäin kivunneelta Reinikalta ei kommentteja saatu hänen keskittyessään meemien tekemiseen. “Se tunne, kun nakutat pallon ylämummoon kerta toisensa jälkeen.” Aleksi “Memegenerator” Reinikka naurahti.

Sählymailat vaihtuivat uima- ja olutlaseihin, kun punakone saavutti majoituspaikkansa. Ja majoitusvastaava totta tosiaan oli aikamoisen paikan valinnut! Opiskelijabokseihin tottuneen ryhmästä pääsi vain kohahdus, kun avain naksahti lukkoon. “On sitä kämäsempiäkin luukkuja nähty.”, kommentoi Lotta Hakomäki kylpyammeesta. Jo legendaksi muodostunut Timpan kartano siis löysi veroisensa haastajan nyt Lahdesta. Ilta vierähti pelatessa Aliasta pantomiimina ja nauttien saunan tuomasta rentoudesta pohkeissa. “Kenen idea oli pantomiimi? Jos lapussa lukee paprika, niin miten sen näyttelet?! Ensi reissulla pitäydymme Ilari Leppäniemen arvoituksissa, joissa on edes jotain järkeä.”, Rodriguez toivoi. Pallo on siis heitetty.
Raskas päivä vei Kipinän aikaisin petiin ja pirteinä uuteen päivään. Aamupalapöytä notkui tarjoiluistaan ja varsinkin aamupalapöydän tuolit notkuivat, kun univelkainen Netta Taskinen rojahti istumaan epäilyttävän rusahduksen saattelemana. “Se oli merkki jostain ylemmiltä voimilta, oon ihan satavarma. Nyt on aika lopettaa istuskelu ja suunnata kentille”, kommentoi Anni Pietarinen. Eli ei muuta, kun laukut kyytiin ja mailat aloitusasentoon.

FBC-KY 2 – Kipinä 2-8
Peli kestää 30 minuuttia. Kun Kipinä nakutti peräti kahdeksan maalia, voidaan jo lyhyen matematiikan oppimäärälläkin todeta, että tahti on ollut todella kova! Matemaatikko Joona Halisen mukaan verkko heilui n. 3,75 minuutin välein. Tahti on siis hyvin lähellä samaa mitä Ruotsin jääkiekkomaajoukkue esitti vuoden 2003 puolivälieräottelussa, jonka kaikki näemme edelleen pahimmissa painajaisissamme. Tällä tahdilla tuulettaminen kävi jo urheilusuorituksesta – ja voi pojat mitä tuuletuksia me näimmekään! Lapinlahden lahja maailmalle, suoraan Matin ja Liisan asemalta junantuoma velikulta Ville Pasanenkin pääsi esittelemään koulutelinejumppataustaansa verrattoman kärrynpyörän muodossa. ”Olen kattonut JuuTubesta videoita itänaapurimme voimistelukulttuurista. Siellä tehdään asiat loppuun asti, kuten Pasanen juuri teki. En tiennyt Lapinlahden olevan kuitenkaan ihan niin idässä”, kommentoi Joona Halinen vaihtopenkiltä. ”Syyskokouksessa minulle kerrottiin, että Kipinä on vielä tänäkin päivänä itsenäinen naisvoimisteluyhdistys. Perinteen miehenä halusin pitää tätä yllä.” kommentoi vuorostaan Pasanen jolle hatut lensivät lehtereiltä hänen tehdessään hattutempun +1 maalia. Jäämme odottamaan seuraavan turnauksen permantoesityksiä innolla.

VisBasyl – Kipinä 4-2
Ottelun asetelmat olivat selvät peliin lähdettäessä! Taitavaksi pallolliseksi joukkueeksi profiloitunut VisBasyl vilisi entisiä säbäniiloja sekä hokijonneja. Sarjataulukko osoitti myös vahvaa pelivirettä, sillä VisBasyl keikkui kärkipaikalla. Kipinän taktiikaksi oli turnauksen kuluessa muodostunut ns. ruskea kilpikonna. ”Valittu pelistrategia ei sopinut minulle oikeastaan ollenkaan, joten jouduin kokeilemaan pelipaikan vaihtamista kadonneen pelivireen löytymiseksi. ” kommentoi Kiia Kokko, “Kaikki parhaathan pelaavat rightin mailalla.” Kokon monipuoliset otteet vertikaalisuunnassa vakuuttivat meistä jokaisen. Kipinä kaipaa juuri tällaisia koko kentän pelaajia, jotka voivat tarvittaessa pelata kumpi tahansa käsi alhaalla. Hokijonnejen takatukat viuhuivat, mutta eivät viuhuneet sen jälkeen, kun Anni Pietarinen nappasi susikädellä niistä kiinni aktiivisen takakarvauksen päätteeksi. ”Mielestäni takatukat ovat niin 2000-lukua” totesi Pietarinen erään kulmaväännön päätteeksi vastustajalle. Kipinä pakotti uhrautuvalla puolustuspelillään vastustajan pelaamaan tosissaan eikä myynyt nahkaansa helpolla. Edellisessä ottelussa maalitilinsä avannut Netta Taskinen kommentoi katkennutta maaliputkeaan seuraavasti ottelun jälkeisessä haastattelussa: ”Elä sie poeka minuva tuu huastattelemaan! On nimittäenniisä aeka syvissä vesissä uisteltu”. Haastattelun jälkeen Taskinen nähtiin viereisellä kentällä ampumassa tulisia lämäreitä harjoitusmielessä. “Voe olla, että ens pelissä suattaapi muali tulla. Voe olla, ettei”, Taskinen kommentoi harjoittelun lomasta.

Kipinä – SB Bad teachers 2-4
Viimeisessä runkosarjan ottelussa eteen asettui Helsingin OKL. Aikamme keskusteltuamme inkluusiosta ja vuosityöajasta, oli aika laittaa napit vastakkain – napit takeista, jotka Kipinä oli jättänyt lounaalla naulakkoon. ”Mitä. Just. Tapahtu?”, ihmetteli Lotta Hakomäki, kuka esiintyi ensimmäistä kertaa Kipinän paidassa pistävänä piilokärkenä. ”No, vastustaja nyt vaan oli parempi. Sähly on siitä yksinkertainen peli, että eniten maaleja tehnyt joukkue voittaa. Siihen tulet tottumaan Kipinän peleissä.”, kommentoi Vierumäen pisimmäksi mieheksi tituleerattu Aleksi Anttila. Heidänkään tuliset otteet kahteen suuntaan eivät aivan riittäneet, kun Stadi vs. Lande-ottelussa tuli niin sanotusti apulantaa niskaan. Vierumäki on Heinolaa. Toni Wirtanen on Heinolasta. Apulantaa. Armoa ei annettu, kun Bad Teachers piti Kipinää pihtiotteessa ja antoi piiskaa. Jokainen hyökkäys oli pahempi toistaan, kun todellisuus iski vasten Kipinän kasvoja.
Samaan aikaan toisaalla Kipinän vemppakaksikko Husu&Halinen kävivät tekemässä tuttavuutta paikallisen sairaanhoidon palveluihin. Joukkueen sekoitetut kokoonpanot toivat epävarmuutta peliin, koska joukkueiden kemiat eivät kohdanneet siitäkään huolimatta, että suurin osa on jo suorittanut monialaiset kemian opinnot. Lahden kaupungin karuus sekä elämän ensimmäiset nilkkarallit saivat joukkueen nestorin Tomi Husun päivittelemään ottelun lopputulosta kovaan ääneen muiden potilaiden kuunnellessa tarkasti kaksikon urheiluromanttisia tarinoita. “Luuletko, ettei minulla ollut jo tarpeeksi koettelua tämän tulehtuneen umpisuoleni kanssa. Pitääkö minun vielä kuunnella tällaisia jorinoita jostain höntsypeleistä”, kuultiin muuan lahtelainen tokaisevan. On se vaan karu kansa.

Kipinä – Karelian kylpy ja rummautus 4-3 rl
Voi ettien että mitä urheilun juhlaa ja järjetöntä draaman kaarta! Yleensä pronssipelejä luonnehditaan turhiksi, sillä mestaruushan se vain ratkaisee. Tällä kertaa pronssipeli oli kuitenkin kahden vahvan joukkueen taistelua aivan loppuun saakka! Karelia sai heti ensimmäisestä hyökkäyksestä salamamaalin, joka kummitteli todella pitkään tulostaululla ainokaisena, kunnes aivan erän lopussa Joensuun kasvatit onnistuivat toistamiseen. Erätauolla jo hieman leuka kosiskeli rintaa joukkueen sisällä, mutta Sampo Rauvola otti koko joukkueen reppuselkäänsä tekemällä kaksi todella tärkeää maalia ja toi Kipinän tasoihin! ”Tein vain oman osuuteni” kommentoi Rauvola vaatimattomasti vaihtoaitiossa. Varsinais-Suomesta Pirkanmaalle asettuneen nuorukaisen naama oli loppupelin ajan maakunnalleen uskollisesti kuin Naantalin aurinko. Peli-intonsa jälleen löytänyt Kipinä painosti kovasti ja Ville Pasasen uskomattoman kaukolaukauksen siivittämänä sai ansaitun johtoaseman ensimmäistä kertaa ottelussa. Mutta ruskea kilpikonna paljasti vatsansa liian aikaisin ja Karelia kiri vielä tasoihin. Tunnelma tiivistyi ja ilmaa olisi voinut leikata veitsellä. Tällaista jännitystä ei nimittäin Vierumäellä ole aikoihin koettu.
Varsinaisen peliajan jälkeen tuomari tuli opastamaan joukkueita, kuinka niitä rankkareita oikein vedetään. Tämä huvitti erityisesti Reinikkaa, joka myöhemmin suihkutiloissa kehuskeli 100% rankkarisaldollaan. Ensimmäisen vastustajan nollannut Marko Huusela antoi läpyt Reinikalle ennen tämän rankkariyritystä. ”Poika on taikauskoinen! Eilen oli syönyt lounaalla kaksi keksiä, koska halusi tehdä kaksi maalia seuraavassa ottelussa. Uskoin, että joukkueen ykköspelaajan kosketus olisi auttanut miestä hankalassa tilanteessa ja auttoihan se!” Huusela myhäili ottelun jälkeen. Toiset laukojat ottivat roolia omilla tahoillaan. Vastustajan pehmeäkätinen pakki veivasi pallon upeasti ohi Markon vartioiman maalin, jota seurasi Teemu Niemen vuoro astella pallon taakse. Kovana kikkamiehenä tunnettu Teemu saattoi tehdä pallon kanssa mitä tahansa, joten joukkue toivoi todellakin parasta. Hitaan lähestymisen ja onnistuneen veivailun jälkeen pallo kuitenkin jäi kierimään väärälle puolelle maaliviivaa vastustajan veräjänvartijan ollessa tehtäviensä tasalla. Ennen viimeistä paria ottelu oli tasan! Huusela kuitenkin oli saanut upeilla otteillaan yliotteen vastustajan ykköstähdistä ja viimeinen laukoja pistikin hätäpäissään pallon kohti juoksuradalla ottelua seuranneita cheerleadereita. Tämä tarjosikin Aleksi Anttilalle ratkaisijan viittaa, jonka kylmänviileän väsytystaistelun jälkeen pääsi ampumaan pallon tyhjään maaliin. ”Olen saanut suomenmestaruusmitalin 2011 lähtien joka vuosi, enkä halua, että putkia katkeaa vielä” kehuskeli Anttila tuoreeltaan mediaosaston hänet piiritettyä.
Kipinä jatkoi vakuuttavia otteitaan pronssipeleissä salibandyn saralla ottamalla toisen pronssimitalin putkeen sm-tasolla. Joukkue pelasi kaikin puolin upean ja tasapainoisen turnauksen ja pystyi haastamaan jokaisen vastaan asettuneen joukkueen omalla pelitavallaan. Ylpeänä joukkueestaan on hyvä jatkaa kesälaitumille.

Näkemisiin taas seuraavissa turnauksissa ja Atalpan vuoroilla!
#31 JOHA & #25 Multitaskinen

Kipinän turnausraportti: OSM-lentopallo 2019

18 Huh

Lauantai aamu kello 6.00. Huuselan autokunta on kerännyt pelurit Kalevasta ja suuntana kovaa vauhtia Helsinki. Levijoenkin autokunnan suuntana pitäisi olla jo Helsinki, mutta mitä vielä auto maleksii Hervannassa, onko ”fuksikärry down” jälleen polttava puheenaihe? Auto ei onneksi ollut hajalla vaan fuksi Heikkilää ei saada kiinni, vaikka ovisummeria on soitettu ja puhelut menevät vastaajaan. Onneksi hetken soittelun jälkeen Heikkilä herää ja syy myöhästymiselle onkin sitsit. Heikkilä selittää: ”Rauvola ja Pasanen kertoivat minulle, että kipinän reissut tulee aloittaa jo edellisenä iltana.” Rauvolan kommentoi kohua puhelimitse: ”Pojalla paljon opittavaa, sillä oli päässyt kuitenkin sänkyyn asti nukkumaan.”

Matka jatkuu pysähdyksellä Neste Linnatuulessa (ei ollut maksettu mainos), jossa jälkeenjäänyttä autokuntaa odoteltiin. Pysähdykselläkin Rauvola & Pasasen valinnat herättivät keskustelua jälleen. Huusela oli ottanut ensikertalaisista mallia ja päätti valita 8,90€ maksavan aamupalan. Huuselan mukaan viimeksi poikien aamupalat olivat aiheuttaneet niin paljon kateutta, että hänen oli otettava se. Myös Riekkinen valitsi Nesteen aamupalan.

Riekkinen jatkoikin Helsingin päässä loistavaa työskentelyä, tällä kertaa kartturina. ”Aja Marko tuosta. Eiku oho, väärä.” Kipinän tarvitsisi rekrytoida ensi reissulle uudet kartturit, sillä Levijoenkin autokunta harhaili välillä aivan missä sattuu.

Kaikki saapuivat loppujen lopuksi Normaalikoululle ajoissa ja kello 9.00 Kipinän ensimmäinen peli alkoi Volley Loverseja vastaan. Ennen ottelua ihmetystä herätti salin pienuus. Sivurajasta seinään oli noin 20cm ja takarajasta puolapuihin saman verran. Näin pieneen saliin ei ollut totuttu edes Atalpalla viimeistelyharjoituksissa. Ensimmäisessä erässä Kipinä väläytteli, mutta Volley Lovers voitti erän. Toiseen erään Kipinä ryhdistäytyi ja hurjasteli erävoittoon selvin lukemin 25-12. Alkusarjan peleissä pelattiin vain kaksi erää, joten peli päättyi 1-1, jolloin Kipinän viime vuoden tuloksia sivuttiin heti kättelyssä.

Seuraava peli alkoi heti edellisen pelin perään kello 10.00 ja vastaan asettui Aalto-Volley. Otteluun vaihtui myös sali, joka osoittautui jopa osan mielestä turhan suureksi. Tässä ottelussa Kipinän flow -tila mureni jo siinä vaiheessa, kun vastustaja lämmitteli hyökkäyskuvioita. Pelissä nähtiin monia hienoja hetkiä, mutta silti hyvän taistelun jälkeen Kipinä kuitenkin kärsi 2-0 tappion.

Aamun pelien jälkeen koittikin pitkä odottelu, joka palkittiin kello 15.00 ottelulla Sohvaperunoita vastaan. Ensimmäinen erä oli erittäin tiukkaa taistelua, jonka lopulta nimiinsä vei Sohvaperunat. Toisessa erässä Kipinä alkoikin miettimään, mitäs virvokkeita sitä illaksi ostetaan ja mikä pitsa illalla maistuisi. Peli päättyi lukemiin 2-0. Kentän laidalta tavoitettu jääkiekkovaikuttaja Kai Suikkanen kommentoi Kipinän ensimmäistä päivää: ”Ei voi syötöt mennä kolmea metriä ohi.”

Onneksi ilta koitti ja saavuimme ”Tatun kämpälle”, joka ei aivan vetänyt vertojaan Kipinän piireissä jo legendaariseksi muodostuneelle ”Timpan kartanolle”. Huusela kommentoi: ”Timpan kartanossa on kolme kerrosta ja tässä vaan yks, mutta onneks täällä jokaisella paikka, jossa nukkua.” Paikat riittivätkin, koska kaksi nimeltä mainitsematonta perui äkillisesti ja jälki-ilmoittujaa Netta Taskista ei näkynyt, vaikka lupasi saapua aluksi aamun peleihin, sitten iltapäivän peliin ja lopulta mökille. Mitään lupauksista ei kuitenkaan pidetty. Taskinen kommentoi skandaalia: ”No katellaan ens vuonna uuestaan!”

Kun pitsat oli syöty ja virvoitusjuomat avattu, kaapin päältä löytyi kaikkien tuntema Stiga play off -peli, josta voisi kirjoittaa myös oman turnausraporttinsa, mutta tässä teille pieni maistiainen. Turnauksen nimeksi annettiin Tatu -cup talon omistajan mukaan.

· Turnaus alkoi lohkoarvonnalla. Jokainen pelasi kerran jokaista vastaan lohkossa. Alkulohkojen suurin yllättäjä oli Eveliina Levijoki, joka voitti B -lohkon lähes puhtaalla pelillä. Selittelyitäkin kuultiin, esimerkiksi ”Shampoota oli silmässä” ”Tuo nro 14 on ihan tunari” ja ”Ei isänmaalliset voi voittaa Suomea Ruotsilla”

· Pelit jatkuivatkin playoff -vaiheella, joihin puhelimen päästä tavoitettu Suomen jääkiekkoleijona #79 antoi vinkiksi ”Win the right games”. Tästä vinkistä yksi todellakin otti koppia, sillä alkulohkon kolmanneksi sijoittunut Jatta Haapamäki ylikäveli playoffeissa ottaen turnausvoiton kotiin. Haapamäki kommentoi: ”Tää on ihan absurdia, en oo koskaan voittanut mitään näin hienoa!!” Haapamäen voitto aiheutti osalle turnauksen pelaajista hieman pettymysten tunnetta ja häviöstä saatettiin muistutella vielä illan jatkuessa ja seuraavana päivänäkin.

· Turnauksen aikana tunnelma oli mitä mainioin, sillä vaihtuva TiskiJukka soitteli asiaan kuuluvaa musiikkia ympäri maailmaa. Kalinka kappale itärajan takaa saavutti suurimman suosion.

· Myös selostus oli melkein joka pelissä kunnossa, mutta Riekkisen selostus aiheutti välillä valitusta. Valitusten jälkeen Riekkinen vaihtoi selostuskieleksi ruotsin ja yleisö alkoikin spekuloimaan, onkohan virkamiesruotsi jo suoritettu. Huusela kommentoi: ”Joo läpi meni.”

· Kauppilan suusta kuultiin turnauksen aikana myös seuraava lause: ”En pelaa enää ikinä tätä paskaa”, mutta onneksi Kauppila tarkoitti illan turnausta eikä lentopalloturnausta.

Uusi päivä koitti ja aamulla riitti spekulointia, mikä on päivän ykkösjuttu. Ovatko ne aamun formulat, virpojat, vaalit, eilinen Tatu -cupin lopputulos vai Kipinän sijoitusottelut.

Kipinän ensimmäinen ottelu alkoi kello 12.00 ja vastaan asettuivat Puolustavat mestarit ja seitsemän kääpiötä. Pelin panokset olivat selvät; seuraavassa pelissä vastaan tulisivat joko Polamk tai Sampsattaret. Kipinä valitsi vastustajakseen Sampsattaret, joten ottelu tuli hävitä ja sen Kipinä hoiti mallikkaasti häviten 2-0.

Ennen Kipinän viimeistä ottelua Norssille tuli oikea yleisöryntäys ja jonot olivat ulos asti, mutta eihän se olekaan ihme, sillä tunnin päästä olikin alkamassa Kipinä – Sampsattaret. Kipinä voitti ensimmäisen erän ja paransi näin tulostaan viime vuoden turnauksesta. Ottelun hienoin tapahtumasarja nähtiin toisessa erässä, kun Kipinän Kivi osoitti upeita jalkapallotaitojaan nostamalla aluksi pallon jalallaan ja tämän jälkeen päällään. Areenalla huhuiltiin, olivatko naisten jalkapallomaajoukkueen scoutit paikan päällä. Kiven ja muiden Kipinäläisten taistelu ei riittänyt ja otteluvoitto jäi haaveeksi, sillä Sampsattaret voittivat kaksi seuraavaa erää. Ottelun jälkeen spekuloitiinkin, olisiko jonkun muun pitänyt olla kapteenina kuin Pasasen, sillä hänellä oli kokemusta tappioista tärkeillä hetkillä. Ehkä Haapamäen olisikin pitänyt ottaa joukkue johtoon viimeisessä pelissä.

Pelien jälkeen suunnattiin jälleen kohti rakasta Tamperetta. Ruokapysähdys tehtiin jälleen Linnatuulessa, jonne Huuselan autokunta saapui jälleen aikaisemmin, vaikka toinen autokunta lähti matkalle aiemmin. Huoltoasemalla spekuloitiin, olivatko he ajelleet ”maaseutumatkailureittiä” vai olivatko he jälleen eksyneet. Vastaus saatiin suoraan edellisen illan cupin voittajalta ”Vaihdan autoa, en kestä noita tunareita.” Ruuan jälkeen matka jatkui taas rattoisasti ja kaikki pääsivät jälkeen koteihinsa rankan viikonlopun jälkeen.

Koska tämän vuoden turnauksessa Kipinä nosti tasoa edellisvuodelta, voidaan ensi vuonna lähteä hakemaan hiukan parannusta: Turnausvoitto on (ehkä) liian kaukainen haave, mutta yhden

ottelun voittaminen turnauksessa voisi olla erittäin realistista. Potentiaalia on kuitenkin nähty erittäin paljon Kipinän tiistain lentopallovuoroilla.

Ps. Olkaa tarkkoja tulevassa urheilugaalassa, sillä Haapamäen cup voitto on ehdolla vuoden sykähdyttävimmäksi urheiluhetkeksi.

Raportista vastasi,

Ville

Sinulla on ääni käytössäsi

2 Huh

Se aika keväästä kolkuttelee jo ovella: eduskuntavaalit. Ennakkoäänestyskopit ovat pian auki ja postiluukuista on kolahtanut ilmoituksia äänioikeuden käyttöön liittyen. Kadut täyttyvät vaalimainoksia tarjoavista ehdokkaista ja tiimeistä heidän takanaan. Puolueiden toisistaan eroavat, mutta kuitenkin samankaltaiset mainokset ja vaalilupaukset laittavat aiheesta valveutuneemmankin hämilleen ja vaalitenttejä puskee televisiosta nopeammin kuin sanoja allekirjoittaneen kanditiedostoon (okei, siihen ei kovin paljoa vaadita).

Tähän kohtaan luettelen teille hieman numeroita. Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa 18–24-vuotiaista ääntänsä käytti 47%. Tämä oli siis alle puolet äänioikeuden omaavista. Suurin äänestysprosentti osui 55–69-vuotiaiden haarukkaan, joista äänioikeuttaan käyttivät 80% – verrattaen ero on siis aivan valtava. Tämä näkyy suoraan myös kansanedustajien ikäjakaumassa. Kansanedustajien keski-ikä on kuluvan kauden aikana ollut 51 vuotta. 90-luvulla syntyneistä ehdokkaita vuoden 2015 vaaleista eduskuntaan läpi meni tasan yksi (jälleen vertailuna: 40-luvulla syntyneitä kansanedustajia meillä on 16).

Toivottavasti en säikäyttänyt sinua pois ruudun äärestä tällä statistiikkapläjäyksellä – olethan vielä mukana? Hyvä, sillä nyt päästään tekstin pääasiaan.

Sillä kukapa nuorten ja opiskelijoiden asioita eduskunnassa ajaisi, jos emme itse ääntämme sen eteen käyttäisi. Sinun ei tarvitse omata jokaiseen vaalikoneista löytyvään väitteeseen vahvaa mielipidettä. Sinun ei tarvitse olla valmis kantamaan jonkun tietyn puolueen logoja repussasi tai hashtageja IG-päivityksissäsi. Mutta sinulla on varmasti jokin asia, joka sinulle on tärkeä. Sinulla on mielipiteitä – en pyydä sinua sanomaan niitä edes ääneen, vaan kirjoittamaan lapulle numeron. Äänestä ja vaikuta, nyt on sen aika.

EDUn alaiset ainejärjestöt järjestävät Kasvon tukemana yhteisen vaalitempauksen. Maanantaina 8.4. kello 14 kokoonnumme yhteen ennakkoäänestämään Linnaan ja jälkikäteen vaalikahveilemaan EDU’s Caféeseen. Tapahtuma on puoluepoliittisesti sitoutumaton ja kenenkään äänestyspäätökseen ei pyritä vaikuttamaan – tapahtumassa tärkeintä on kokoontua yhteen ja käyttää ääntä. Linkki Facebook-tapahtumaan: https://www.facebook.com/events/1273770179430206/

Ennakkoäänestys: 3.4.-9.4. Varsinainen äänestyspäivä: 14.4.

HS:n vaalikone: https://www.vaalikone.fi/eduskunta2019/
Ylen vaalikone: https://vaalikone.yle.fi/eduskuntavaali2019?lang=fi-FI
Nuorten vaalikone: https://www.alli.fi/nuorten-vaalikone

Suomen ylioppilaskuntien liiton ja Suomen opiskelijakuntien liiton #koulutustaprkl -kampanjan tärkeimmät teemat ovat koulutus, toimeentulo, ilmasto ja mielenterveys. Lainaus kampanjan sivustolta:

”Me tarvitsemme konsensuksen siitä, että kestäviä ratkaisuja ei saada aikaan heikentämällä nuorten mahdollisuuksia tulla toimeen, kouluttautua ja ylipäänsä elää tällä planeetalla. Ennen kaikkea me tarvitsemme päättäjiä, jotka ajattelevat yhtä vaalikautta pidemmälle. Nämä ovat suurten teemojen vaalit. SYL:n ja SAMOKin yhteiset kärjet ovat korkeakoulutuksen rahoitus ja koulutuksen kehittäminen, opiskelijoiden toimeentulo.”

TL;DR Äänestä. Vaikuta.

Tanja Eerola (Kirjoittaja on OKA ry:n entinen puheenjohtaja, demokratian puolestapuhuja ja itse myös töissä leimaamassa äänilappuja koko ennakkoäänestyksen ajan – nähdään siellä!)

7e3d8aef-7802-4c51-bd11-eaeb92ece59b

 

Suoritatko?

5 Maa

Tahdon olla nyt rehellinen teille heti alkuun. Olin suunnitellut tätä blogipostausta jo pitkään, suunnilleen noin joulukuun alusta alkaen. Tarkoitukseni oli julkaista postaus heti tammikuun alussa, jotta sanomani olisi tässä vaiheessa osuvampi. Toisaalta, valitsemani aihe ei luultavasti koskaan vanhene vaan lähinnä kypsyy iän myötä. Päätin siis jatkaa pohdintojani aikaisemman suunnitelmani mukaisesti.

Uuden vuoden vaihtuessa perinteenä on ollut luvata vähintään yksi lupaus itselleen, johon aikoo tulevana vuonna panostaa. Esimerkiksi itselläni on ollut luvata useampana vuonna, että parantaisin omia syömistottumuksiani sekä jaksaisin liikkua ja etenkin venytellä – eli lupauksien klassikot.

Näin kuitenkin jälkiviisaana olen ymmärtänyt, etteivät vuosittain asettamani tavoitteet olleet edes oleellisia minulle. Toki omien ruokailutottumuksien parantaminen tai liikunnan lisääminen arkeen lisäsi omaa hyvinvointiani, mutta todellisuudessa ne eivät olleet koskaan niitä asioita, joihin olisi ollut sillä hetkellä tarpeellista puuttua. Suorittamisen tiedostaminen sen sijaan oli.

Suorittaminen (tai perfektionismi) on nykyisen yhteiskuntamme luoma trendi-ilmiö. Sen avulla koitamme tehdä itsestämme hiukan parempia: minuutemme on riippuvainen ulkoisista merkityksistä ja niiden avulla tunnemme itsemme tärkeiksi ja arvokkaiksi. Tämä näkyy esimerkiksi pyrkimyksenä hallita omaa elämäänsä koittaen luoda siitä täydellisen. Etenkin sosiaalisen median aikakaudella täydellisyyteen pyrkivä elämäntyyli on saanut uutta nostetta kuvapalveluiden luoman illuusioiden takia.

Suorittaminen voi tapahtua monella elämän osa-alueella, joko yksinään tai yhtä aikaa. Se voi olla tietynlaista some-käyttäytymistä kiiltokuvallisen parisuhteen luomiseen. Se voi olla oman huonon itsetunnon parantamista materiaalilla tai ihmisillä, jotka saavat sinut näyttämään ulkopuolisen silmin suositulta. Suorittaminen voi näkyä opiskelussa tietyn tason vaatimuksena sekä täydellisyyteen pyrkimisessä opinnoissa.

Suorittaminen ei voi tuottaa koskaan pidemmän päälle onnellisuutta, sillä sen suomat rakennuspalikat ovat rakenteeltaan heikkoja ja helposti horjuvia. Ja mitä nopeammin niitä koittaa pinota, sitä nopeammin ne sortuvat. Pidemmän päälle suorittaja kadottaa elämästään aitouden ja elää jatkuvassa sumussa itsensä kanssa, kunnes tajuaa herätä todellisuuteen.

Suorittamista ei ole helppo myöntää. Minä suoritin vuosia. Aloitin lukioikäisenä suorittamaan, sillä silloin ajattelin olevani huonompi kuin muut ikäiseni: en tulisi pärjäämään elämässä sellaisena kuin olin. Ainoa vaihtoehto oli siis tulla paremmaksi ja saavuttaa jotain sellaista, joka toisi minulle saman aseman muihin nähden. Näitä tavoitteita olivat esimerkiksi muodikkuus, kauneus, vartalon ulkomuoto sekä vastakkaisen sukupuolen kokema kiinnostus.

Voitte varmaan arvata, kuinka kävi. Kun suoritin, aloin samalla masentua siitä, kuinka en saavuttanut tavoitteitani. Tai jos saatoinkin tavoittaa, tavoitteet eivät tuoneetkaan onnellisuutta ja parempaa elämän laatua niin, kuin olin kuvitellut. Aina oli jotain parannettavaa.

Näin yli neljä vuotta myöhemmin olen onnistunut karistamaan suorittajan roolini lähes kokonaan. En enää pelkää olla sitä, mitä olen enkä vertaile itseäni muihin lähes ollenkaan. Olen rohkeampi ja uskallan tarttua haasteisiin, vaikka epäonnistuisin. Omaa suhdettani opintoihin olen parantanut huimasti ja tunnistan nykyään omat sudenkuoppani. Tästä saan kiittää viime vuoden burn outia, joka sekä herätti että pelasti minut kohtaamaan omat haavani.

Suorittaja sokeutuu omalle toiminnalleen ja etenkin sille, kuinka haavoittavaa hänen toimintansa on itselleen. Vaikka suorittajan elämä saattaa näyttää kaukaa ihailtavalta, on todellisuudessa suorittaja pohjimmiltaan hyvin onneton. Mitkään tavoitteet, joita suorittaja tavoittaa, ei tule koskaan täyttämään häntä lopullisella onnellisuudella: saavutetut tavoitteet toimivat vain hetkellisenä onnenpiikkinä, joka laskee niin nopeasti kuin se on saavutettu. Suorittaja usein kokee alemmuuden tunnetta, heikkoutta, ilottomuutta, epätyytyväisyyttä ja yksinäisyyttä.

Ainoa keino tiedostaa suorittaminen on oivaltaa omia ajatus- ja toimintamalleja. Kun nyt olet lukenut tarinani ja ajatukseni, pyydän sinua pysähtymään ajatuksiesi äärelle ja ajattelemaan omia tämän hetkisiä opintojasi ja itseäsi opiskelijana. Mitä ne kertovat sinulle? Ja millaisella äänen sävyllä – kannustavasti vaiko vaativasti? Toistuuko ajatuksissani sanat ”täytyä” tai ”sitten, kun”?

Kun olet kysynyt itseltäsi nämä kysymykset ja sekä vastannut niihin totuuden mukaisesti, pyydän sinua seuraavaksi tarkentamaan huomiosi omaan toimintaasi. Kuinka paljon annat painoarvoa arvosanoillesi? Koetko pettymystä alle neljän arvosanoista? Voitko riemuita kurssin läpi pääsemisestä ilman, että keskityt saamaasi numeroon? Ilman, että soimaisit itseäsi ”vain keskiverroksi”? Voit myös soveltaa näitä kysymyksiä muihin elämäsi osa-alueisiin, jos on tarpeen.

Älä käsitä minua väärin, hyvin tehdystä koulutyöstä saa ja pitää olla ylpeä. Mutta jos tapanasi on vertailla muita ja seurata tarkkaan arvosanojasi, voi tällöin itsetuntosi olla riippuvainen ulkoisista tekijöistä. Olet siis minun tapaani heijastanut oman arvosi siihen, kuinka hyvin pärjäät ja koittanut suorittamalla parantaa oloasi.

Mikäli siis teit itsellesi uuden vuoden lupauksia, punnitse nyt niiden tärkeys. Mahtuisiko mukaan vielä yksi lupaus siitä, että pyrit muuttamaan omia toiminta- ja ajattelutapojasi esimerkiksi juuri opiskelun suhteen? Tapojen tiedostaminen ja niiden muuttaminen on yksi haastavimmista asioista, joiden eteen olen saanut tehdä töitä, mutta se on todella kannattanut. Muutokset ovat tuoneet lisää itseluottamusta, rauhaa, onnellisuutta sekä etenkin uudenlaisia oppimiskokemuksia, jotka ovat aivan toisenlaatuisia kuin aikaisemmat.

Jos päätät luvata tiedostaa omaa suorittamistasi ja jotta se olisi sinulle helpompaa, niin tässä muutama konkreettinen vinkki.
– Käännä pääsääntöisesti ajatuksesi positiiviseen. Huonot päivät ovat normaaleja siinä, missä muutkin päivät, mutta jos huono olo on jatkuvaa, kannattaa tätä pyrkiä tiedostamaan ja kääntämään asiat positiiviseen valoon. Kiitollisuuspäiväkirja iltaisin toimii ainakin omalla kohdallani ja siinä pätee yksi sääntö: päiväkirjaan ei saa merkitä päivän aikaan suoritettuja asioita, vaan keskittyä jo olemassa olevien asioiden kiittämiseen.
– Hellitä vaatimuksia, tee niistä pilaa ja naura niille! Pidä paljon vapaata, ole yksin. Opettele tehtävien laiminlyönti. Sinun ei tarvitse tehdä kaikkea ajallaan, eikä etenkään kaikkea.
– Tärkein, eli tiedosta, miksi suoritat. Pidätkö kiinni vanhoista uskomuksistasi? Uskotko edelleen siihen, mitä sinulle on joskus saatettu sanoa? Vertaatko itseäsi muihin ja puhut itsestäsi negatiivisesti, koska et pidä itsestäsi? Pelkäätkö hylkäämistä ja satuttamista? Oletko riippuvainen muiden huomioista ja ihailusta?

Muistathan, kuinka juurtuneiden toimintatapojen ja ajattelumallien purkaminen vaatii armollisuutta itseään kohtaan: kaikkea ei voi toteuttaa kerrallaan. On myös todennäköistä, että tulet sortumaan vielä useampaan otteeseen suorittamiseen, vaikket sitä itse huomaisikaan. Tällöin kannattaakin pysähtyä ja kuunnella, miten elämässäsi muuten sujuu. Jos elämäsi ei ole täysin tasapainossa, vaikuttipa siihen sitten stressi opinnoista tai jokin suurempi tekijä, saatat koittaa parantaa oloasi vanhoilla menetelmillä. Tällöin pysähdy, tiedosta toimintatapasi ja päätä tehdä toisin.

Joten mitä tuumaat, miltä tällainen lupaus kuulostaisi?

 Terveisin Anni Pitkänen, OKAn sosiaalipoliittinen vastaava

Fuksien fuksisyksyn fuksuilut

20 Jou

Meiltä kysyttiin oltaisiinko me kiinnostuneita kertomaan meidän fuksisyksystä. Koska me ollaan ne ylisuorittajafuksit, täytyihän tämäkin haaste sitten vastaanottaa.

“Kolmas fuksivuosi toden sanoo”
-Eelis Hyvärinen

Virallisesti meidän yliopistotaival alkoi 27.08., mutta otettiin kuitenkin varaslähtö tämänkin suhteen ja järjestettiin muutamia tapaamisia jo ennen sitä (tämä kuvastaakin hyvin meidän ylisuoriutumista). Tiesimme, että tuutoreiden järjestämä picnic oli tulossa tiistaina, päätimme itse järjestää myös tuona ensimmäisen viikon maanantaina oman picnicin, sillä emme olleet kukaan valmiina kohtaamaan tietotekniikan luentoa yksin (ja voi mitä päänsärkyä tuo tietotekniikka tulikin tuottamaan meille). Ja niin ennen luentoa kokoonnuimme fuksien kesken sorsapuistoon, minne meitä piti tulla juuri ja juuri 15 fuksia, mutta lopulta meitä olikin se 50. Siitä sitten yhdessä valuttiin päätalolle kuuntelemaan utan rosvosta kauhutarinoita.

Ensimmäiset viikot olivat hektisiä, mutta samalla niin ihania. Ensimmäisen viikon päätteeksi soittelin äitini kanssa ja linkkasin hänelle sen pätkän meistä, jossa oltiin päästy uutisiin pääpäiväpiknikiltä (oli muuten kova). Äiti siinä sitten minulle muistuttelikin, että opiskelijaelämään olisi hyvä sisällyttää kuitenkin myös se opiskeleminen. Nyt näin joululoman alkaessa voinkin todeta, että ei hätää äiti. Kyllä tässä on tullut opiskeltuakin kaiken maailman kaspit, kasorientit ja kaslomit.

“Alkuun oli jännää ja jopa raskasta kun tapas äärettömästi ihmisiä ja pyöri kaikissa tapahtumissa. Nyt kun on kuitenkin päässyt sisälle OKA:an, niin tuntuu upeelta olla tässä ihanassa porukassa, jossa voi olla täysin oma itsensä.”
-Meeri Heikkinen

Kuten jokaisessa Tampereen opiskelijatapahtumassa, myös TREYHEMissä edusti OKAn fuksit (ja muutama vanhus).

Tapahtumia on ollut äärettömän kattavasti, varmasti ihan jokaiseen makuun. Oli kyseessä sitten OKAn, EDUn tai ihan vaan kaikkien opiskelijoiden menot, niin on tummansinisiä haalareita vilkkunut fuksien toimesta siellä sun täällä (suuren suuri kiitos vaan meidän EDUstaja Annit ja haalaritiimi, jotka hommasivat meille haalarit niin hyvissä ajoin<33). Meidän fuksit on mm. yöpynyt etupäässä happrolippujen telttajonossa, osallistunut ennätysmäärällä kastajaisiin ja muodostanut kovan haastajan Generikille.

“Päädyin happrojen jatkoilta ambulanssilla selviytymisasemalle, jossa vietin sitten yöni. Ei siinä muu sitten auttanu, kun seuraavana päivänä suoraan hipsiä pianotunnille. Eipähän ollut pitkä matka yliopistolle.”
-Muuan fuksi

Silti meistäkin “ylisuoriutujista” löytyy niitä, ketkä ei aina jaksa tai halua ihan kaikkeen osallistua, ja se on enemmän kuin okei! Aina ei tarvitse kaikkialle revetä, varsinkin kun syksyllä on muutenkin niin paljon uutta ja ihmeellistä menoa. Ympäriltä olevilta ihmisiltä löytyy paljon ymmärrystä ja rentoja meiningeitä, jotka eivät sua unohda vaikka et joka tapahtumassa olisikaan! Kyydissä on pysynyt myös ne, jotka välillä ovat jääneet kotisohvalle.

2

Muuan fuksi yritti noudattaa Sakun mottoa pikkujoulurissellä, mutta ei onnistunut tässä yhtä mallikkaasti.

“Ihan iisisti tänään, pari keimoo ehkä”
-Saku Koski-Vähälä, ennen pikkujouluristeilyä

“En edes harkitse jatkoja.”
-Hanna Rahkonen, aina ennen kuin päätyi jatkoille

Opiskelun puolesta monia on yllättänyt vapaus ja itsenäisyys, jonka voisi kuvitella ihanan vapauttavaksi. Tutuksi onkin tullut lause; Se minkä taakseen jättää, Moodlesta löytää. Jokainen fuksi on muodostanut oman selviytymistaktiikan, jonka avulla on taputellut tarvittavat kurssit. Mutta tässä on viisi vuotta aikaa (vähintäänkin) itse kullakin löytää se oma tapansa ja oppia opiskelemaan. Me selvitään kyllä! Opiskelun tökkiessä onkin hyvä pysähtyä miettimään, miksi olet päätynyt juuri tähän, opiskelemaan juuri näitä asioita. Ehkä se KASP2 osoittautuukin yllättävän tarpeelliseksi joskus tulevaisuudessa opettajina toimiessamme.

Aina ei kaikki ei mene kuin Strömsössä, siitä on kokemusta. Jos jokin menee vikaan, niin opeille vaan viestiä. Jos kurssi-ilmoittautuminen unohtuu, niin opeille vaan viestiä. Jos tentti ei anna kirjautua, niin viestiä… Kaikki järjestyy, kuhan vaan laittaa järjestymään! Viestejä laittaessa muistakaa kuitenkin, että vaihtoehto “Vastaa kaikille” on todellakin sitten vastaus kaikille. Sitä me fuksit tässä olemme harjoitelleet, mutta toisaalta eipä kaikki vanhemmat vuosikurssitkaan tätä vielä hahmota.

3

Happrojonossa onpi tunnelmaa (OKAlaisten telttoja oli peräti kolme jonon kärjessä, ja muutama rohkea tuli ilman telttaa).

“Käytetään toisiamme hyväksi”
-Jaso Valtonen ja Satu Tammekann toisilleen, kun luentopäiväkirjaa kirjotti

“Välillä ei edes tajua opiskelevansa yliopistossa, kun katsoo tätä opeopiskelijoiden touhuu.”
-Muuan fuksi

4

Taideteos EDUapproilta muuan fuksista.

Suurin yllätys oli okalaisten henki. Monesti sitä kuulee, kuinka yliopisto-opiskelu on niin kovin itsenäistä ja kukaan ei ole pitämässä huolta sinusta, muuta kuin sinä itse. Voin vaikka vannoa, että asia ei päde meidän luokanopettajien kesken. Toisista pidetään huolta! Oi OKA joka onkin niin ihana, on muodostunut jokaiselle fuksille enemmän kuin vähemmän tietynlaiseksi perheeksi. Jokaisella on oma henkilökohtainen suhde perheenjäseniä kohtaan, mutta vastaanotto on ollut yhtä lämmin ja hurmaava jokaiselle fuksille. Kiitos siitä kaikille OKA:laisille, niin vanhemmille vuosikursseille, kuin meille fukseillekin.

“Jos ei fuksivuosi muuten ole ikimuistoinen, niin ainakin tuli koluttua yhdeksän OKA:laisen lattiat, sohvat ja sängyt lävitse kun ei vielä ollut omaa kämppää alla. OKA-perhe huolehtii kyllä.”
-Jesse Sonninen

Tsemppiä vaan tulevat fuksit, teillä tulee olemaan ylisuoriutujatuutorit.

FUKSIT Hanna Rahkonen, Jesse Sonninen & Satu Tammekann

5

Kilit urheasti pelaamassa Härkiä vastaan, melkein säästyttiin murskatappiolta.

Syksyn 2018 tapahtumia

21 Elo

Pian päästään aloittamaan opintojen parissa ja samalla tietenkin mahtavat tapahtumat, niin perinteiset kuin uudetkin, kokoavat okalaisia yhteen – tervetuloa kaikille uusille okalaisillekin mukaan joukkoomme! Tässä on alustavaa syksyn aikataulua, jota myös päivitellään ajan kuluessa. Tapahtumiin ovat tervetulleita fuksien lisäksi myös vanhempien vuosikurssien opiskelijat (tapahtuman kuvauksessa mainitaan erikseen jos tietty osuus on rajattu vain tietyn vuosikurssin okalaisille).

Muutokset mahdollisia!

VIIKKO 35 

Ti 28.8. Ensimmäinen piknik klo 18 Sorsapuisto
Päräytetään fuksivuosi käyntiin piknikin merkeissä Sorsapuistossa. Rentoa hengailua ja leikkejä samalla tutustuen uusiin ja vanhoihin okalaisiin, tervetuloa mukaan!

Ke 29.8. Kaupunkikierros + iltahengailu klo 18
Mistä Tampereella saa hankittua bussikortin? Entä missä tarjoillaan parhaat kaupungille tyypilliset siivet? Tutustutaan yhdessä tähän #1-opiskelijakaupunkiin ja päätetään ilta rennon hengailun merkeissä.

To 30.8. PÄÄPÄIVÄPIKNIK klo 18 Sorsapuisto
Pääpäivä! The day! Sorsapuisto on the place to be. Historiallinen syksyn aloitustapahtuma, jota et halua jättää väliin!

VIIKKO 36 

Ma 3.9. Lautapeli-ilta klo 17
Aliasta, Monopolia, Carcassonea, Giljotiinia ynnä muuta vapaamuotoista pelailua ohjelmassa, tervetuloa!

Ti 4.9. Pihapeli-ilta klo 17
Leikitään yhdessä vanhaan kunnon välituntimalliin – kirkkistä, polttopalloa, you name it. Huhu kertoo, että myös jo legendaksi muodostunutta lipunryöstöä voi olla ohjelmassa…

Ke 5.9. Lukuvuoden avajaiset (Tamy)
Potkaistaan yliopistovuosi käyntiin virallisestikin koko kampuksen kesken. Ständejä, haalarimerkkimyyntiä, kahvia – tällöin voit hommata itsellesi myös tuikitärkeän OKA-pipon! Viralliset avajaiskarkelot Klubilla.

To 6.9. KASTAJAISET klo 18 Näsinpuisto
Fuksivuoden ehdoton kohokohta – hetki, jolloin uutukaisista opiskelijoista koulitaan pesunkestäviä okalaisia Näsinpuiston hämärtyvässä illassa!

La 8.9. – su 9.9. Pesiksen OSM (Opiskelijoiden Liikuntaliitto ry)
Pesiksen OSM ovat valtakunnalliset korkeakouluopiskelijoiden mestaruuskilpailut ja kisoihin osallistuu tuhansia opiskelijoita ammattikorkeakouluista ja yliopistoista ympäri Suomen. OSM-kisojen tarkoituksena on tarjota taitotasoon katsomatta hauska kilpailuformaatti opiskelijoille, joissa tärkeintä on liikunnan tuottama ilo ja yhdessä tekemisen fiilis!
Kipinällä on perinteisesti ollut sekajoukkue rentosarjassa. Mitään aiempaa pelaamistaustaa ei tarvitse olla, tärkeintä on positiivinen fiilis ja into! Ennen reissua voidaan mahdollisesti järkätä pesishöntsyt, niin ollaan ready to go!
 

VIIKKO 37 

Ma 10.9. EDUappro klo 18 Sorsapuisto
Okalaiset kilpailevat yhdessä Mentorin ja Itun fuksien kanssa sekajoukkueissa rastiradalla ympäri Sorsapuistoa.

Ti 11.9. Namiappro klo 13-21 (Bioner ry)
Oletko valmis herkuttelemaan? Tänä vuonna tämä Namiappro täyttää huikeat 10 vuotta, joten tule kiertämään Tampereen parhaita kahviloita ja juhlistamaan NamiAppron 10. juhlavuotta! Tämä on myös loistava tilaisuus löytää uusi oma lempikuppila ja fukseille mahdollisuus tutusta Tampereeseen. Tapahtuma on alkoholiton, mutta sokerihumala ja sen jälkeinen paha olo on taattu.

Ke 12.9. Fuksisuunnistus (Tamy)
Tamyn legendaarinen fuksisuunnistus – lisäinfoa tapahtumasta myöhemmin.

VIIKKO 38

Ke 19.9. Sporttiappro klo 14-18 (Boomi ry)
SporttiAppro tulee taas! Jo kolmatta kertaa järjestettävä opiskelijoita liikuttava tapahtuma tuo piristävää vastapainoa perinteisille opiskelijariennoille. Tapahtuma on loistava mahdollisuus tutustua Tampereen eri liikuntapaikkojen tarjontaan ja löytää vaikkapa uusi laji tuomaan energiaa opiskelujen keskelle!

To 20.9. B-ryhmäiltamat
Uudet fuksit pääsevät tutustumaan oman opiskeluryhmänsä kanssa. Iltaa jatketaan koko ainejärjestölle avoimella saunaillalla.

To 20.9. Saunailta
Koko ainejärjestölle avoin saunailta. Oiva mahdollisuus tutustua niin uusiin kuin vanhoihinkin okalaisiin!

VIIKKO 39 

Ma 24.9. LuontoEXCU
Mukavan illan viettoa yhdessä nuotion äärellä. Tarkoitus on kävellä yhdessä laavulle, jossa pistämme pystyyn nuotion ja nautimme ympäröivästä luonnosta nuotiolauluin ja halutessaan grillaten. Lisäksi halukkaat voivat jäädä paikalle yöksi!

Ke 26.9. TampereRACE
Unohda Amazing Race, tässä tulee Tampere Race! Fuksit ottavat mittaa toisistaan juosten, kävellen ja tehtäviä ratkoen. Mikä joukkue kisaa itsensä Tampereen ällistyttävimmän kisan voittoon?

VIIKKO 40 

To 4.10. EDUn herkkupäivä 

To 4.10. OKApallo goes HÄRÄT vs. kilit
Syksyn kiihkein ja tiivistunnelmaisin urheilutapahtuma tulee jälleen ja valtaa okalaisten mielet. Lokakuun viilenevässä, mutta ainakin mieleltään aurinkoisessa illassa otetaan fukseista ja vanhemmista vuosikursseista mittaa intensiivisen jalkapallopelin myötä ja selvitetään, kummat vievät tänä vuonna voiton ansaiten mainetta ja kunniaa. Tapahtuma järjestetään torstaina 4.10. Kiovanpuistossa kello 17 alkaen. Linkki Facebook-tapahtumaan: https://www.facebook.com/events/2120688368170829/

VIIKKO 41 

Ti 9.10. Huipausturnaus 

To 11.10. Hämeenkadun Approt (Boomi ry)
Koko Tampere täyttyy haalariasuisista opiskelijoista, kun Suomen suurin yksipäiväinen opiskelijatapahtuma käynnistyy. Tämä tapahtuma on todellakin näkemisen arvoinen.

VIIKKO 42 

PERIODITAUKO
Ansaittu viikon lepotauko

VIIKKO 43 

To 25.10. Fuksisitsit
Eka kerta on aina eka kerta. Jotta fuksit osaavat vaatia punishmenttia, kertoa poliittisesta vakaumuksestaan laulun keinoin sekä kilistää oikeaan suuntaan, on heidät ohjattava sitsien ihmeelliseen maailmaan lempein, mutta vahvoin ottein.

VIIKKO 44 

Keilausilta 

VIIKKO 45 

Sitsit 

VIIKKO 46 

To 15.11. – pe 16.11. Pikkujouluristeily
Yhteinen pikkujouluristeily muiden kaupunkien luokanopettajien kesken. Täällä pääsee tekemään sitä kuuluisaa verkostoitumisduunia, sekä hankkimaan tulevia talvipäiväkavereita.

Megazone 

ONNEA FUKSIT!

28 Kes


Olet tehnyt hienon työn, kun olet päässyt opiskelemaan Tampereelle luokanopettajaopiskelijaksi! Paljon onnea uusille fukseille! Tässä tuutoreiden tekemä video teille.

Lue myös ensi lukuvuoden tuutoreiden esittelyt täältä >>>

Nauttikaa kesästä ja elokuussa tavataan! 🙂

Kolme päivää ja kaksi yötä

28 Maa

Näin muutama viikko Talvipäivien jälkeen on hyvä pysähtyä muistelemaan, mitä kaikkea tuona kauan odotettuna viikonloppuna oikein tapahtuikaan. Kaupungin kadut täyttyivät kaikenkirjavista haalareista, kun tuhannet opettajaopiskelijat ympäri Suomea kokoontuivat yhdessä viettämään rattoisia talvipäiviä Tampereelle.

TP2018 Perjantai - Nina Riski (26 of 148)

Kuva: Nina Riski

TP2018 Perjantai - Nina Riski (42 of 148)

Kuva: Nina Riski

Perjantain avajaistapahtuma täytti Sorin aukion, minne juhlakansa kokoontui kuulemaan avajaispuheita Simo Frangenin juontamana. Kauan odotettu viikonloppu lähti heti käyntiin iloisissa tunnelmissa, ja viimeistään Talvi-Päivin ensiesiintyminen nosti tunnelman kattoon. Rakastettu nallekarhu johdatteli kirjavaa haalarijoukkoa suurena kulkueena kohti jatkopaikkoja. Kireä pakkanen ei suinkaan juhlatunnelmaa jäädyttänyt, vaan juhlakansa jaksoi juhlia aamuun asti Klubin ja Ravintolamaailman huippuesiintyjien tahdissa.

TP2018 Perjantai - Nina Riski (86 of 148)

Kuva: Nina Riski

”Parasta oli koko viikonlopun ihana seura <3”

Lauantai oli täynnä tekemistä ja tapahtumia, joiden osallistujamäärät ylittivät suurimmatkin odotuksemme. Kirkkaan siniseltä taivaalta loistava aurinko ja kirpeä pakkassää herättivät perjantain hulinoista palautuvan juhlakansan uuteen päivään, ja reippaimmat kokoontuivat Rauhanniemeen virkistävään aamusaunaan ja avantoon.

TP2018 Lauantai - Nina Riski (10 of 82)

Kuva: Nina Riski

Talvipäivät2018_20180224_144327_Joona_Halinen

Kuva: Joona Halinen

Talvirieha oli oikea yleisömenestys. Ulkodisko sai opiskelijoiden tanssijalat vipattamaan jo hyvissä ajoin, ja Sorsalampea kiertävä rastikierros veti aktiviteetinnälkäisiä opiskelijoita puoleensa. Legendaariset talvilajit, norsuhankifutis ja silitysrautacurling, haastoivat eri ainejärjestöjen edustajat ottamaan mittaa toisistaan, ja tämän vuoden kerma saatiinkin selville – onnea vielä Rovaniemen Lapikas ja Tampereen Itu!

”Parasta oli kaikki ihanat tyypit, sika hyvä fiilis talviriehassa, kun DJ soitti hyvää musaa ja tietty Generik!”

”Legendaariset talvilajit sujuivat hyvin! Red Bullin ulkodisko oli best!”

Ehkä syynä oli hurja biletunnelma, ehkä nolot diskomuistot omilta kouluajoilta, mutta Amos-klubin ala-astedisko sai kuitenkin jokaisen posket punoittamaan. Hämärällä tanssilattialla spottivalojen loisteessa värikäs juhlakansa nautti olostaan vanhojen hittien tahtiin. Talvi-Päivikin kohtasi tanssiskabassa haastajansa ja limbokisa sai juhlijat taipumaan melkoisiin ääriasentoihin!

TP2018 Lauantai - Nina Riski (42 of 82)

Kuva: Nina Riski

TP2018 Lauantai - Nina Riski (64 of 82)

Kuva: Nina Riski

”Approssa oli hyvää siideriä ja smoothieta!”

Alkoholilliset ja alkoholittomat juomat sekä syötävät tekivät kauppansa, kun juhlakansa lähti suorittamaan ennennäkemättömällä innolla Talvipäiväapproa. Upeat appromerkit silmissä vilisten juhlijat keräsivät leimoja passeihinsa. Kaijakan päiväkaraoke veti kultakurkut Laukontorille ja tietovisa sai ihmiset viihtymään hetken pidempäänkin Bar Passionissa. Speedfriendingissä luotiin kauaskantoisia ystävyyssuhteita, ja uusien ystävien kanssa juhlijat lähtivätkin pian suuntaamaan kohti päätösspektaakkelia ja Tähtiareenaa.

Talvipäivät2018_20180224_211310_Joona_Halinen

Kuva: Joona Halinen

Talvipäivät2018_20180224_213049_Joona_Halinen

Kuva: Joona Halinen

”Okan bändit nosti tunnelman kattoon! <3”

Pipojen litistämät hiukset saivat uuden ilmeen ilmaisessa letityksessä, ja näin juhlakansa oli valmis ottamaan vastaan niin Gasellit, Generikin, Heta’s Passionin kuin huikean Pete Parkkosenkin. Ilta oli pitkä, hikinen ja tanssintäyteinen, eikä vastaavaa menoa ole ennen taidettu Talvipäivillä nähdäkään. Vau!

Talvipäivät2018_20180224_223615_Joona_Halinen

Kuva: Joona Halinen

Talvipäivät2018_20180224_235838_Joona_Halinen

Kuva: Joona Halinen

Talvipäivät eivät kuitenkaan suinkaan rakentuneet yhdessä yössä tai yhden ihmisen voimin. Talvipäivät eivät olisi olleet mitään ilman hallitusta, toimikuntalaisia ja vapaaehtoisia – jokaisen työpanos oli korvaamaton. Pitkä suunnittelu, lukemattomat työtunnit sekä tapahtumaa kohden lisääntyvä kiire ja työmäärä maksoivat lopulta itsensä moninkertaisena takaisin, kun näki oman kädenjälkensä heräävän viimein eloon. Sitä onnistumisen tunnetta, helpotusta, riemua ja ennen kaikkea ylpeyttä on hankala edes pukea sanoiksi.

Kiitos siis jokaiselle osallistujalle ja tekijälle, ilman teitä Talvipäivät eivät olisi olleet kaltaisensa. Ensi vuonna nähdään, mitä Raumalla on meille tarjottavanaan!

Asta Luttinen, 1. vsk