Arkisto | Loma RSS feed for this section

Naoti!

8 Elo

Helteinen tervehys uuet ja vanhat okalaiset!

Kohta syksy taas hiipii ja uusi lukuvuosi outtaa. Facebook ja kaikki muutki on jo täyttyny koulupäivityksistä, peruskoulut on just parhaillaan alkamassa. On se vaan aina yhtä jännittävää, ku syksy tuo mukanaan kaikkea uutta! Varsinki uusille okalaisille vois sanoa, että sitte ku oot nauttinu näistä helteistä ja ihanista lomapäivistä ni nautit varmasti myös tulevasta syksystä ja lukuvuodesta! On mahtavaa opiskella luokanopettajaksi! Onnittelut vielä, että oot saanu yhen parhaimmista opiskelupaikoista! Onneksi kuitenki on vielä se kuukausi lomaa jälellä.

Kesällä aina kuulee kuinka aikuiset puhuu kesälomastaan ja sen päättymisestä. Kiva kuunnella keskustelua tulevana opettajana, kun loma tulee olemaan hieman tavallista neljää viikkoa pidempi.. Parempi oikeestaan vain kuunnella, niinku ite vasta tein ku kuulin keskustelun, kuinka lomat on tältä vuojelta lusittu ja on niin rankkaa palata töihin. Itellä tuli mieleen lähinnä edelleen jatkuva kesäloma, tuleva syysloma ja sitte onki jo joululoma.. Lomat on kyllä täysin ansaittu, sillä varmasti kouluvuosi opettajana tulee olemaan täynnä töitä.

Samalla näitä ”aikuisten” keskusteluja kuunnellessa miettii, millon ite mahtaa olla tuossa tilanteessa, kun palaa oikealta lomalta oikeisiin töihin. Ensinnäkin aikuisuuteen on matkaa ja niin myös siten oikeisiin kesälomiin opiskelemassaan ammatissa. Näin minäkin aina mietin ja mietin vielä tänäkin kesänä. Tänä syksynä kuitenkin tilanne alkaa vaikuttaa lähes aikuismaiselta, nimittäin koulu on kyllä alkamassa, mutta hyppään ite nyt ekaa kertaa sinne opettajan roolissa, enkä oppilaana tai opiskelijana. Apua! Voi kai olla aikuisten töissä olematta tylsä aikuinen?! Heh, aattelin ettei minusta ainakaan tuu ”tylsä aikuinen”, saa nähä kuinka mahtaa käyä.. Oon aina jännittäny syksyä ja koulun alkamista, eikä tilanne näköjään oo yhtää muuttunu edelleenkään. Onneks myös muilla on sama tilanne, Facessa näkee usean kurssikaverin ope-päivityksen, kääks, se on menoa nyt! Maanantaina alotan uusien oppilaiden kans ja voin kertoa, että tulee olemaan aikas jännittävää, ope jännittää luultavasti vähintäänki saman verran ku oppilaat..

Varokaa vaan fuksit ja muutki, aika menee nopeasti ja pian huomaatte ite olevanne tilanteessa, jossa aika moni minun lisäksi on nyt.

Fukseille vois sanoa, että luvassa on hauskoja ja unohtumattomia kokemuksia ja hetkiä uusien tulevien ystävien kanssa. Kakkosille vois sanoa, että nauttikaa monialasista ja omasta vuosikurssista. Kolmoset alkaa olla jo vähä vanhoja, parempi alkaa totuttelemaan siihenki, ettette oo fukseja enää. Neloset taas on jo mennyttä, puhuvat luultavasti vain rästihommistaan ja mahollisista sijaisuuksista.. Vitosista ei ees enää puhuta.

Kaikille ohjeena vois sanoa että nauti opiskeluajoista, erityisesti niistä ihmisistä, jotka näät joka päivä. Mee mukaan menoihin ja pileisiin, oo aktiivisesti mukana ja oo itekki aktiivinen. Niin saat varmasti enemmän itelles. Ei varmasti lempiohjelmakaa voita oikeasti sitä, että meet kaverin kanssa käymään jossain. Sitä paitsi, kato se ohjelma netistä. Hyvin pian nimittäin huomaa, että opintoja on vaan tullu ja ne alkaa käyä vähiin. Jos siis opinnot alkaa olla paketissa ja luet tätä, ni piä yhteyttä niihin koulukamuihin, ikävöit kuitenki. Nii minä ainaki teen ja siks aion tulla kemuihin ja muihin menoihin, niitä on heti syksyllä hyvin tarjolla. Lisätietoja saat monesta paikasta, esimerkiksi OKAn Facebook-sivuilta, tykkää, jos et vielä oo tykänny. https://www.facebook.com/pages/OKA-ry/286075751426505?ref_type=bookmark.

Nähään siis pian!

Johanna

 

 

 

 

 

 

 

ps. Kun ite alotin opiskelut, mentiin Hämeenlinnassa retkelle syksyllä ja jokainen sai maalata omaan tiileen kuvan tai kirjottaa tekstin, tästä siis tuo kuva tuolla alussa. Kirjotin omaan tiileeni: Naoti. Oon vieläki samaa mieltä. Naoti siis, kaikesta mitä teetki!

 

Onnea kaikille valmistuneille!

19 Kes

Kun on aktiivinen somessa, niin kuin OKAn viestintäjohtajan titteliin olennaisesti kuuluu, on se vaan hienoa lukea opiskelukavereiden valmistumistwiittejä tai –staattuksia! Vaikka kesä on jo ilmojen perusteella hyvin vauhdissa, kruunaa postista tipahtava tutkintotodistus viimeistään kesän alkaneeksi. Olet sitten kesällä töissä tai vapaalla, voit katsella hyvillä mielin tutkintopaperia ja miettiä siihen vaadittua (ja nyt ainakin suoritettua!) urakkaa opinnäytetyön ja tutkintoon kuuluneiden opintojen parissa. Monta pisaraa hikeä, ehkä tiraus kyyneliä, pari(sataa) tuoppia kaljaa, (tynnyrilliset) viiniä… listaa voisi jatkaa kukin yksilöllisesti mieltymystensä mukaan! Kaiken se vaati, mutta kun katsot peilistä, näet tittelin otsalla ja dollarin kuvat silmissä! Miltä se nyt tuntuu olla korkeakoulutettu? Sitä kysymystä varmasti kuulee sukulaisten ja tuttavien suusta. Muista vastata ammattiylpeys rinnassa sykkien: hyvältä! Tutkinto on suoritettu, on se sitten kandidaatin tai maisterin, sinulla on lupa olla ylpeä itsestäsi.

hug-club-clip-art-716

Tittelistä on hyötyä, on se sitten kandidaatti tai maisteri, työnhaussa ja palkkauksessa. Mikäli teet opettajan sijaisuuksia tai muuta kasvatus- tai opetusalan työtehtäviä opintojesi  ohella, kannattaa ehdottomasti tehdä kandintutkintokin valmiiksi ajallaan ja muistaa hakea tutkintopapereita yliopiston hallinnon omalla tutkintolomakkeella, jotta saat mojovampaa palkkaa yleensä  tyhjyydestä laihan opiskelijalompakon täytteeksi. Opinnäytetyötä kannattaa myös mainostaa työtä hakiessa ja käyttää vaikka liitteenä cv:n ja työhakemuksen lisänä, saatat erottua hakijoiden joukosta positiivisesti. Kannattaa tutustua työelämää varten myös LinkedIn –sivustoon ja tehdä sinne oma henkilökohtainen profiili. Mikäli opinnäytetyösi on sähköisessä muodossa verkossa, voit lisätä suoran linkin työhösi LinkedIn-tietoihisi. Monet kuntatyönantajat ja –vaikuttajat ovat tuttu näky LinkedIn –palvelussa ja mahdollisuudet siihen että erotut paremmin työnhaussa, kasvavat mikäli mainitset oman näkyvyytesi netissä. Joku voi hyvällä lykyllä vilkaista! Kaikki mahdollisuudet kannattaa hyödyntää kasvavassa ja kovassa kilpailussa työmarkkinoilla.

Ei muuta ku kädet saveen ja uusiin hommiin, joko kohti maisteria tai kohti työelämää. Akateemisimmat lähtevät jahtaamaan tohtorin hattua! Melkosta! OKAn hallituksen puolesta haluan toivottaa kaikille valmistuneille tasapuolisesti oikein paljon onnea ja menestystä!

KK, viestintävastaava I. Häkkinen

Viestintävastaava Ida Häkkinen (ida.hakkinen(at)uta.fi)

Tästä kesä voi alkaa!

17 Tou

tumblr_m6sx5pFFR21qdgvboo1_500”Kesä
eikä mitään tekemistä
kaupunki nöyränä sylissä
sormissa tuoksuu tupakka
sun nauru on vieras ja ihana
kato mua kun mä villinä värisen
enkä surua pelkää kun tunne en
oo miten suloinen kesä
kun se loppuu, jää vain pimeä”

-Maija Vilkkumaa, Kesä

Kesä, se saapuu sittenkin. Koko kevään hikinen uurastus luentopilkkimisen, opetusharjoittelujen, kandiseminaarien ja gradutuskan partaalla on vähitellen ohi. Olo on samalla haikea ja huojentunut. Luokanopettajakoulutuksen ensimmäinen vuosi Tampereella on ollut vähintäänkin monenkirjava. Vuoteen on mahtunut mitä mahtavimpia tapahtumia kastajaisista tulojuhlaan. Härkäsaunaperinne sai jatkoa ja sitsiperinne aloitettiin ryminällä. Talvipäivät, joille itse en hispanianmatkan vuoksi päässyt oli tarinoiden mukaan legendaarinen. Reportaasi ainakin oli mielikuvia (ja hajuja) herättävä. Keväällä pääsimme avolavabileissä esiintymään legendaarisen Yo-talon lauteille (tarinoita niiden seinien sisällä riittää) iltamoitiin ja vappuiltiin ja hoidettiin edunvalvontaa uuden hallituksen voimin. Hommia on riittänyt, mutta on meillä ollut hauskaakin kaikesta yksikössämme tapahtuneesta sekoilusta huolimatta.

Yksikkömme kärsii vielä monenlaisista kasvukivuista, joita menneen vuoden muutokset ovat luoneet. Pienen rakennuksen seinät ovat tulleet välillä vastaan erilaisten intressien joutuessa törmäyskurssille. Onneksi keskusteluilmapiiri on ollut avoin ja asioita on päässyt puimaan eri väyliä myöten. Henkilökunta on saanut vuoden aikana uurastaa meidän opiskelijoiden tavoin lähes tuplamäärän kaikkien rutiinien muututtua. Itse tein ennen lukuvuoden alkua arvion, että mikäli hommat yksikössämme rullaavat kunnolla parin vuoden kuluttua, ollaan realistisia. Tällä hetkellä ainakin omasta mielestäni tämä normalisoituminen on vielä vaiheessa, eli lätkätermein matka on vielä kesken. Ehkä tikkataulu tai nyrkkeilysäkki auttaisi päästämään höyryjä liiallisen verbaalimeuhkaamisen sijasta.

Syksyllä meilläkin puhaltavat uudet tuulet kun KV-tuutorointiin panostetaan OKA ry:n toimesta ensimmäistä kertaa Tampereella viiden tuutorin voimin. Vaihtareista kuulemme toivottavasti myös okablogin merkeissä. Lisäksi meille tulevat uudet fuksit, joiden tuutorointia on valmisteltu vilkkaasti koko kevät. Monella saraa ollaan valmiimpia, kuin mitä olimme ennen kohta loppuvaa lukuvuotta. Jokaisella teistä on nyt mahdollista käydä tutustumassa OKA ry:n fuksiblogiin, joka korvaa aiemmin paperisena uusille opiskelijoille lähetetyn oppaan. Tutustukaa ihmeessä siis 🙂

Kesän jokainen meistä kykenee varmasti käyttämään parhaaksi näkemällään tavalla, mutta älä jää ittekses jos näyttää siltä että ois kiva nähdä tuttuja. Ota yhteyttä opiskelukavereihin, kutsu kylään kotipaikkakunnallesi, käykää roadtripillä, menkää festareille tai vaikka pelaamaan rantalenttistä Rosendahlin rantaan. Nautitaan niistä valoisista kesäöistä ja pidetään hauskaa Töiden lomassa muistakaa ladata akkuja tulevaa lukuvuotta varten. Allekirjoittanut pomppaa viikon päästä etelän junaan, kohteena Rajamäki. Edessä hammaslakan ja metukkapastantäyteiset 7 työviikkoa, joina leirin käy lähes tuhat vilkasta ja kesästä iloitsevaa lasta. Miten tuollaisessa sitten rentoutuu? Päivittäinen kahden tunnin vapari meneekin lähijärven rantaan kiinnitetyssä riippumatossa löhöillen ukulelen ja hyvän kirjan parissa. Toivotaan siis aurinkoisia kelejä tuonne meteorologian bermudan kolmioon.

Kiitos tästä lukuvuodesta joka iikalle! Putron sanoin, Älä sammu aurinko  (Ilosaarirockia ei ole vielä myyty loppuun, nähdään siis siellä!)

Kesätyö mm. merirosvona

-Tobbe

Etiopiassa

25 Hel

Oikein aurinkoista helmikuun vikaa viikkoa! 🙂

Helmikuun lokikirjotuksesta pääset kurkkaamaan etiopialaiseen kulttuuriin. Oltiin siis tammikuussa tekemässä opetusharjoittelua Etiopiassa, joka on yks maailman köyhimmistä valtioista. Siellä elämä oli aika tosi erilaista, mitä elämä täällä meillä Suomessa on. En ite ois oikeastaan ees voinu kuvitella, miten erilaista jossain voikaan olla. Mutta seuraavaksi kerron vähä jotain juttuja, mitä nyt äkkiseltään tulee mieleen.

Elämä Etiopiassa oli kiireetöntä, stressitöntä ja todella miellytävää. Kiirettä ei siellä oikeastaan ole olemassakaan, koska aikataulut oli oikeastaan vain suuntaa antavia, jos niin voi sanoa. Ku ei ollu kiirettä, ni miks hätiköijä aikatauluissakaan, jos et kerinny johonki ni ainahan ehit pikkusen myöhemminki. Meille suomalaisille se tietty oli aika outoa, julkiset bussitki lähti aina vasta sitten, ku ne oli täynnä. Me kuitenki pidettiin kiinni sovituista aikatauluista ja se oli paikallisille suorastaan kummallista. Esimerkiksi, kun kouluun oli tiedotettu ennakkoon, milloin saapuisimme paikalle ja kun saavuimme koululle sovittuna päivänä, olivat opettajat ihmeissään, miten pystyimmekin tulemaan aiemmin ilmoitettuna päivänä.

Kalenterin kanssa elämisen siellä sai siis unohtaa. Jos olimme sopineet seuraavalle iltapäivälle opetustunnin, saatoimme koululle saapuessamme kysyä tarkempaa aikaa milloin tuntimme alkaisi, vastaus oli hyvin usein, että tunnin voi pitää huomenna tai ensi viikollakin. Syitä tunnin siirtoon saattoi olla esimerkiksi, että opettaja ei ollut paikalla, tunti oli jostain syystä peruttu tai oppilailla oli jotain muuta ohjelmaa. Stressiä ei ollut ollenkaan, vaikka tunti siirtyi/peruttiin, bussi ei ikinä tullut, tai mitä tahansa, koska aina kuitenkin asiat jollain tavalla järjestyivät. Tällainen ajattelumalli olisi mielestäni enemmän kuin tervetullut myös meille suomalaisille. On turha stressata tenteistä, koulusta, töistä, mistä vaan, sillä aina asiat jotenkin järjestyvät. Ei se stressaaminen asiaa auta.

Hauskan lisän aikaan ja aikojen sopimiseen toi se, että etiopialaisten aika on eri kuin meillä. Vaikka aikaeron ei pitäisi olla Suomeen kuin pari tuntia, niin siellä kuitenkin aikaa laskettiin auringosta. Kun aurinko nousee (meidän aikaa klo 6.00) niin se on vuorokauden ensimmäinen tunti, eli klo 12. Eli aika meni siis aina etiopialaisilla kuusi tuntia edellä, mitä meidän eurooppalainen aika oli.

Etiopialaiset on todella ystävällisiä kaikille. Kuten joissain Afrikan maissa vaaleaihoinen ihminen voi aiheuttaa negatiivisia tunteita yhteisen historian kautta, niin sitä ei ole ollenkaan Etiopiassa. Heillä ei ole minkäänlaista kaunaa vaaleaihoisia vastaan, koska historiassa vaaleaihoiset eivät ole sortaneet heitä. Meidät otettiin todella lämpimästi vastaan joka paikassa. Kadulla tervehdittiin, kyseltiin vointia (johon vastattiin aina, että kaikki oli hyvin), autettiin jos näytimme eksyneiltä. Tämä ystävällisyys ja läheisyys näkyi oikeastaan joka paikassa. Ihmiset olevat todella lähellä toisiaan ja ystävien kanssa kävellään käsi kädessä tai kaulakkain, mikä aiheutti meissä aikamoisen hämmennyksen. Kyllä se vaan on oudon näköstä, kun kadulla kävelevät poliisimiehet kävelevät käsi kädessä. Etiopiassa siis ystävien kanssa kävellään käsikkäin, mutta esimerkiksi seurustelevat parit eivät tee niin ikinä. Myös luokissa oppilaat tykkäsivät istua ihan kiinni toisissaan. Tämän lisäksi etiopilaiset myös kertovat tykkäävänsä läheisistä ihmisistä. Itse kuulin monta kertaa oppilailta (naispuolisilta) rakkaudentunnustuksia, mikä myös oli aika hämmentävää. En oikein osannut sanoa mitään, muistaakseni kerran taisin vastata vain, että kiitos.

Maren koulusta. @S.Majava

Maren koulusta. @S.Majava

Etiopialaiset oli siis tosi ystävällisie ja ihanie. Kauheasti vaaleita ihmisiä ei ollu Hosainassa( jossa siis asuttiin) ja Maressa (koulu, jossa opetettiin) näkyny. Ja aiheutettiin oikeastaan kaaos, jos mentiin koko porukalla esimerkiksi Hosainan bussiasemalle. Siellä oli ihan hulluna ihmisie ja kaikki oli kiinnostuneita meistä, lähinnä ihon takie. Ihmiset saatto yleisesti vain kävelä meidän viereen ja jäädä tuijottamaan, eikä se ollu ku vain meijän mielestä kiusallista. Ja tuijottamista saatto kestää hyvinki kauan, mutta lopulta yleensä meihin kyllästyttiin. Esimerkkinä tämmösestä on kuva Maren koululta, jossa on välitunti menossa. Mentiin hetkeksi juttelemaan muutamalle oppilaalle ja yhtäkkie meijän ympärille muodostu tosi iso joukko. Kaikki vai halus kahtoa meitä. Ja näin kävi monesti koulussa ku kadullakin.

Pj-Olli ja injeraa

Pj-Olli ja injeraa

Ystävyydestä päästään hyvin siirtymään ruokaan. Koska läheisten seurassa halutaan olla, niin myös syödään yhdessä samaa ruokaa. Etiopiassa syödään injeraa, joka on harmahtavan ruskeaa, hapanta, jossa on samanlainen koostomus kuin lätyssä. Injera levitetään isolle pyöreälle alustalle ja taikinan päälle laitetaan erilaisia kastikkeita, mm.kasvis, liha, kanakastikkeita. Jokaisella syöjällä on oma injera-taikina, joka on rullattu ja siitä otetaan palanen, jolla otetaan ”alusinjerataikinan” päällä olevia kastikkeita käsin ja syödään. Kastikkeet oli yleensä aika tulisia, mutta todella hyviä. Limpparie juotiin siellä myös paljon, kokista ja mirindaa, mikä oli vähä ku jaffaa tai fantaa.

Ruokahommista vois sanoa vielä yhen jutun, mitä mulle kävi Maren koululla. Oli välitunti ja kävelin pihalla ja näin pari tyttöä istumassa koulun seinää vasten ja menin juttelemaan. En huomannu, että heillä oli evästauko. Kolme tyttöä söi noin puolikasta limen palaa, siis kolmisin yhtä pikku limen palaa. Etiopiassa on todella epäkohteliasta, jos joku on sinun seurassa ja et tarjoa hänelle omista eväistäsi. Näinpä nämäki tytöt siis tarjosi pikku limepalaansa, joka oli niitten koko päivän lounas. Lisäksi on epäkohteliasta kieltäytyä, jos joku tarjoaa jotakin. Tällä kerralla oli kuitenki pakko kieltäytyä, ku olin just syöny. Tästä saa mielestäni aika hyvän kuvan etiopialaisesta luonteesta. Pieninkin juttu ollaan valmiita jakamaan kaverin kanssa. Tästäki voitas me suomalaiset ottaa vähä oppia.

Yleisesti ympäristö oli tosi kuivaa, koska siellä oli kuivakausi nytte menossa. Lisäksi katukuva johon me ollaan totuttu länsimaalaisina oli tosi erilainen. Pääkaupungista Addis Abebasta löytyi muutamia paikkoja, jotka näytti länsimaalaisilta, eli hienoilta ja puhtailta. Mutta pääkaupungin ulkopuolelta ei semmosia oikeastaan juurikaan löytyny. Yleensä kadun reunat oli täynnä vierivierekkäisiä hökkeleitä, eli ihmisten asumuksia, kahviloita, kioskeja. Lihakaupat oli myös hökkeleitä, niiden seinillä vain roikku kaikki raa`at lihat, paljaaltaan siis seinässä vain kiinni. Lisäksi joka paikassa oli pölysä ja likasta. Kaikki roskat vain puotettiin käsistä siihen, missä satuttin seisomaan. Esimerkiksi teiden reunoilla saattoi olla ”roskaojia” eli kuivia ojia, jotka olivat vain täynnä roskia.

Liikenne taas oli ihan oma juttunsa. Teide kuntoa ei voi verrata Suomen teihin, mutta kyllä nykysin sieltä löyty myös asfalttiteitä,

Katukuvaa Hosainasta

Katukuvaa Hosainasta

joissa oli valtavia kuoppia. Teitä käytti autojen lisäksi oikeastaan kaikki, mitkä vaan yleensä ees liikkuu. Liikeenteessä sovussa kulkivat eläimet; karjalaumat, vuohet, aasit, hepat ja koirat. Normiautojen lisäksi meki kulettiin bajaajilla (luetaan bazaaz), mitkä oli kolmipyöräisiä skootteriautoja. Kaikki kulki teillä vähä miten millonki, joskus keskellä joskus reunassa. Yleisesti piti käyttää oikeanpuoleista kaistaa, mutta joskus saatettiin mennä myös vastaantulijoidenki kaistalla, ne hetket oli muute aika jännittävie. Lisäksi ku teiden kulkemisnopeukset on aika hurjia, varsinki pimeään aikaan. Mutta niistäki matkoista selvittiin.

Paljo ois siis kerrottavaa reissusta. Ollaan järjestämässä lähiaikona pikkusta diashowta reissusta mahollisesti Virran kahvilassa. Lisätietoa siitä tulee myöhemmin, mutta tuu ihmeessä sinne, jos haluot kuulla ja nähä lisää. Kuvat on pikkusen pienie, mutta tulevassa diashowssa näät ne paremmin. 😉

WP_000378Loppuun vielä kuva, mikä ei ikinä päätyny Okan-listalle, vaikka yritettiin, netti vain ei vissiin toiminukkaa. Ees Kipinän PJn älypuhelimella. Kuvateksti ois ollu: Sorppa, ei päästä hallituksen kokoukseen tänään.

Tässä vielä vastausleiffi haasteeseen:

Minä ja Oka

Minä ja OKA

Jään ite tokaks

Ku Oka panee menoks.

Tuu mukaa menoihi

saat virtaa kuvijoihis.

Elä ressaa turhaan

Oka antaa sulle virtaa.

Tehää yhessä hyvä leiffi!

Terkuin Kelde

WP_000708

Soihdut sammuu

14 Jou

Syyslukukausi 2012 on nyt päättymäisillään. Ainejärjestön näkökulmasta se tarkoittaa väistyvän hallituksen huojennusta siitä, että vuosi loppuu ja toinen toiverikas vuosi alkaa. Vuoden loppuminen tarkoittaa myös uuden alkua ja on aika kertoa uudelle hallitukselle, miten ainejärjestölaivaa kannattaa ohjailla ja miten uusi hallitus voisi tehdä vieläkin parempia tapahtumia ja tehdä parempaa edunvalvontaa. Kaikessa toiminnassa tärkeässä roolissa on palaute ja jäsenten ääni yhdistyksen toiminnassa. Toivottavasti laitat palautetta hallituksen toiminnasta, opinnoista, edunvalvonnasta tai mistä tahansa muustakin tänne!

Joulurauhaa

Vuodesta 2012 voisi todeta, että se oli ajoittain kiivas ja kiihkeä, jossa kävimme laajaa keskustelua sekä jäsenten että henkilökunnan kanssa, muita ainejärjestöjä unohtamatta. Siirto Tampereelle ja tänne asettuminen on ollut mielenkiintoista aikaa, jossa erilaiset ihmiset ja näkemykset ovat nouseet esiin ja olemme saaneet paljon kokemuksia millaista on toimia suuressa yliopistossa, jossa vallitsevat erilaiset käytänteet, normit ja ohjeet. Vuosi on ollut myös ennen kaikkea hienoa aikaa tutustua uusiin opiskelijakollegoihimme ja Kasvo ry on ollut hieno foorumi, jossa olemme saaneet keskustella ja vaihtaa näkökulmia muiden kasvatustieteilijöiden kanssa. Vuosi 2013 on nyt varmasti meille kaikille helpompi ja sitä on mukavaa odotella kun uudessa hallituksessa on asiansa osaavaa väkeä, joilla on motivaatiota ja asennetta aloittaa uusi vuosi uudella innolla ja hengellä. Uusi vuosi tuo mukanaan myös uusia haasteita, mutta myös mahdollisuuksia luoda uutta yhdessä, toteuttaa upeita tapahtumia ja rakentaa yhteistä ainejärjestöä eteenpäin.

OKA ry:n hallituksen puolesta toivotan kaikille oikein rauhaisaa joulua ja upeaa uutta vuotta!

Jaakko Vuorio
Puheenjohtaja 2012